Uusi koti!

Greetings from sweaty Seoul!

Perjantaina huomattiin, että ei se jetlag ollutkaan vielä ohi. To-pe yöllä valvottiin ja pyörittiin sängyssä aamuviiteen asti ja aamulla sitten nukuttiinkin yhteen asti. Päivällä jatkettiin kaupunkiin tutustumista ja hypättiin metroon ja nokka kohti Konkukin yliopiston pysäkkiä. Perillä selviteltiin pintapuolisesti koulualuetta ja tavattiin ystävämme Mikko, joka käy kanssamme samaa kesäyliopistoa. Kuulumisten vaihtamisen jälkeen lähdimme koulun vieressä sijaitsevaan Lotte world -kauppakeskukseen shoppailemaan kodintarvikkeita ja syömään.

Päivälliselle (tai hyvin myöhäiselle lounaalle) menimme kauppakeskuksessa sijaitsevaan Chop chop (tai jokin sinnepäin..) nimiseen pieneen ravintolaan. Ikkunassa ruokalistat olivat englanniksi ja kuvien kera, joten ajattelimme että täällä ainakin tietää mitä tilaa. No sisällä tilanne oli toinen. Pöytään istuuduttuamme huomasimme, että listat ovat ainoastaan koreaksi. Kysyessämme onko heillä englannin kielisiä listoja vastaus oli kielteinen. Tosin yksin tarjoilijoista kertoi osaavansa vähän englantia ja lupasi auttaa meitä ruokalistojen kanssa. No vähän kyllä kanssa oli vähän. Ainoat sanat olivat: rice(paikalliset lausuu lice), cheese, spicey,hot,pork. Näillä sitten mentiin. Henna otti jonkun spagettia ja tomaattikastiketta muistuttavan annoksen, Mikko possupihvit riisillä ja minä paikallisen riisi-possupadan tai muhennoksen. Vaikea sanoa kumpaa se oli. Loppuen lopuksi ruoka oli hyvää (ainakin allekirjoittaneen mielestä). Suurin huomio keskittyi siihen, että Suomessa sanaa tulinen käytetään aivan liian leväperäisesti, nimittäin täällä tulinen on kanssa oikeasti tulinen! No ainakaan ei makua jäänyt puuttumaan. Toinen seikka oli, että aterioiden yhteydessä pöytään tuodaa pienissa astioissa muitakin "snackeja". Pienissä kulhoissa tuotiin todella tulista, mutta hyvää kimchia (=perinneruoka, joka tehdään lähinnä kaalista ja mausteista). Kimchin lisäksi tarjoiltiin pieniä jalopenoja, rasvaisen tuoksuista lientä tai keittoa ja joitain vieläkin arvoitukseksi jääneitä hedelmän viipaileta. Hintataso oli suhteellisen edullinen, ateriat maksoivat 4 500-5,500 wonia eli 3,2-4,0 euroa per ateria.

Vatsat täysinä raahauduimme paikalliseen Wallmartiin eli Korealaiseen E-martiin. Tämä amerikkalaisen ruokakauppaketjun kopio sisälsi niin kodinkoneet,vaatteet kuin ruoatkin. Täältä saimme näppärästi hankittua petivaatteet, joita meillä ei entuudestaan ollut. Ostokset tehtyämme lähdimme takaisin Seoul Stationin suuntaan kohti hotelliamme. Ilta meni lähinnä lepäillessä ja seuraavaa päivää suunnitellessa. Varmistaaksemme, että saisimme unirytmin kohdalleen sovimme, että kello 12 valot pois ja nukkumaan, vaikka kirja olisikin kuinka jännässä kohdassa tahansa. Tämä kuitenkin toimi ja aamulla oli helpompi herätä pakkaamaan tavaroita:)

Seuraavana aamuna nousimme hieman ennen kymmentä pakkaamaan laukkuja ja tavaroita, jotka olivat pitkin huoneen lattiaa. Aamuohjelmaan kuului myös pankkiautomaatin etsiminen ennen 11.30 huoneen luovutusta ja taksimatkaa kaupungin toiselle puolelle.

Aamutoimien jälkeen saavuimme kiinteistövälitysfirmaamme noin 50 minuuttia etuajassa ja tästä syystä jouduimme hieman odottelemaan, mutta toisaalta parempi olla ajoissa kuin myöhässä. Charlien(kiinteistövälittäjämme) saavuttua paikalle maksoimme vuokran ja saimme kyydin asunnolle. Perille päästyämme kävimme perusasiat (miten pesukone, liesi, tv ym toimii, koska kaikki tekstit on korean kielellä) ja katsoimme vielä, että kaikki oli ok. Charlielta saimme vielä tupaantuliaslahjaksi paketin pyykinpesupulveria. Kuulemma Korealainen tapa.

Lauantai alkuilta pyhitettiin kämpän sisustamiseen eli tavaroiden paikalle purkamiseen. Ostoslistalla oli vielä mm. lautaset,lasit, HAARUKAT, jatkojohto, nettipiuha, siivousvälineet yms. joten asiaa keskustaan vielä oli. Pitkään karttaa tutkittuamme ajattelimme, että mennään metrolla pari pysäkkiä Cheongdomiin, ja käydään siellä ostoskeskuksessa. No nehän olivatkin kiven alla kyseises kaupunginosassa ja pienet kartanlukukämmit teki reissusta aikaa vievän ja tuloksettoman. Onneksi paikalliset eivät osaa suomea, sillä ärräpäät lensivät muutamaan otteeseen kartanlukupuuhissa. Loppuen lopuksi annoimmen (ensimmäistä kertaa!) periksi ja hyppäsimme metroon ja menimme suosiolla samaan E-martiin Konkukiin, jossa suoritimme loput ostokset. Illalla sitten viimeistelyt kämppään ja purkkinuudelien pariin.

Kuvat ovat uudesta asunnostamme. Sisältäpäin kämppä on siisti ja hyvin kalustettu. Seutu on mukavaa, suhteellisen tiheään asuttua ja keskustassa. Lähin kauppa on kotiovelta 10 metrin päässä ja 24h auki. Kotiamme lähellä on myös, jos Korealaiseen ruokaan kyllästymme, länsimaalaisia ruokapaikkoja kuten Domino´s Pizza, Paris Baqouette, Dunkin´Donuts.
























Keittiö ja wc (huomatkaa Nemo-kaappi!)


Muita huomioita Koreasta:

Metrot ovat helppoja käyttää, jos tietää minne menee eli muistaa päätepysäkin ja pitää lipun tallessa. Lippu ostetaan automaatista, josta valitaan pysäkki, syötetään raha ja saadaan luottokortin näköinen ja kokoinen matkakortti, jolla pääsee portista sisään ja ulos. Perjantaina koululle lähtiessämme Henna piippasi korttiaan väärään suuntaan olevassa portissa ja se ei enää päästänytkään Hennaa sisälle. No minä sitten
odottelin portin toisella puolella, kun Hennan oli käytävä ostamassa uusi lippu. Takaisin tullessa minä ensin valitsin väärän aseman (Hyondong, Hoyrang, Hwyogdam, Hyorndung.. Kaikki näyttää ihan samalta!) eli meidän lipuilla ei pitäisi kaiken järjen mukaan päästä ulos portista ainostaaan kyseiseltä asemalta. No metromatkalla Henna onnistui jo hukkaamaan lippunsa. Asemalla meillä oli siis yksi tallessa oleva lippu väärälle pysäkille. Onneksi portti hyväksyi sen ja minä pääsin portista, mutta Henna ei ilman korttia. Näppäränä länkkärinä, minä ostin uuden lipun päätepysäkkinä samalle asemalle, jossa jo olimme. Vedimme kortin portista läpi ilman, että kuitenkaan kuljin siitä, jonka jälkeen kortti suostui päästämään Hennan ulos toiseen suuntaan. Hennan mielestä metroliput on varmaan liian halpoja, kun halusi maksaa tuplahinnan molempiin suuntiin :) (lippu yhteen suuntaan maksaa siis 1500 wonia, eli noin 1 euron). Paikallisissa tämä meidän sekoilu aiheutti varmasti kummastusta, mutta meillä riitti kärsivällisyyttä suhtautua huumorilla hönöilyymme. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Paikallista liikennettä voisi kuvailla sanalla "hallittu kaaos". Täällä on liikaa autoja, liikaa skoottereita, liikaa kaistoja, liikennevaloja ja vauhtia. Tästä huolimatta liikenne toimii. Tämä on myös ensimmäinen maa missä olemme törmänneet U-käännös kaistaan. Liikennevaloissa saattaa olla 2 kaistaa oikealle kääntyville, 3 suoraan meneville ja yksi liikennevaloissa U-käännöksen tekeville. Liikenne kuvastaakin koko kaupungin menoa. Tämä on kuin muurahaispesä, jokaisella pienellä yksilöllä on oma tehtävänsä tässä giganttimaisessa kaupungissa. En tiedä onko korealaiset hyvin patrioottisia vai onko hinta syy, mutta liikenteessä liioittelematta yli 95% autoista on korealaisia. Olemme nähneet yhden volkkarin, 2 bemaria, Volvon ja muutaman Mersun, loput ovat paikallisia merkkejä.

Meissä on myös herännyt epäilyksiä, että paikalliset eivät hikoile. Meidän tarvitsee vaihtaa puolen päivän välein paita kuumuuden takia, mutta paikalliset samaan aikaan kulkevat pitkissä housuissa ja takeissa. Eilen näimme kaksi paikallista kulkevan pipot päässä ja täällä on noin 27 C lämmintä! No ei tainnut ainakaan kavereilla päätä palella.

Kuten ystävämme Mikko omassa blogissaan jo mainitsikin, paikallinen olut on todella kaukana oluesta. Maku on lähempänä vichyä kuin olutta. Hiilihappoista vettä, jossa hyvällä tuurilla saattaa havaita pienen mallaksen jälkimaun. No toisin kuin juomassa, ainakin ruoissa on makua.

Tältä erää ei kummempia, minä jatkan suuni polttamista ja kiduttamista tulisten nuudelien parissa (rupean jo pikkuhiljaa pitämään mausteisesta ruoasta). Henna jatkaa Twilightin lukemista loppumattomalla innostuksella (se luki eilen noin 200 sivua!) Toivottavasti koti-Suomessa(kin) on kelit kohdillaan. Kirjoitellaan taas ensi viikolla hieman lisää kun saadaan tuntumaa alkavaan kouluun.

Terveisin Olli ja Henna.