Sen metro-osuuden jälkeen alkoikin sitten se suunnistusvaihe. Ystävällisesti meitä neuvoi monikin paikallinen, muttei kenenkään kanssa päästy oikein yhteisymmärrykseen, että mihin meidän sitten pitikään mennä (ongelmia tuotti lähinnä se, ettei meillä ollut paikan osoitetta kuin englanniksi). Noin tunnin harhailun ja minun rikkoutuneiden jalkojen jälkeen päätimme mennä hienon hotellin respaan kysymään neuvoa. Nainen ystävällisesti soitti asunnonvälittäjällemme ja hän tuli hakemaan meidät kadunkulmasta! Tähän mennessä olimme kerinneet etsimään kyseistä toimistoa noin tunnin verran jalkaisin.
Tämä kauan etsitty asunnonvälitystoimisto sijaitsi siis pienellä kujalla, talon kolmannessa kerroksessa noin 3m x 4m kokoisessa huoneessa, joka aiheutti lievästi hilpeyttä ja hieman kyseenalaistustakin. Mies oli kuitenkin hyvin ystävällinen ja lupasi, että voisimme lähteä katsomaan ainakin 2 asuntoa, joista toinen on puoliksi maan alla ja toinen kooltaan 12 neliömetriä! Jihhuu, kuulostaa siis tosi hyvälle!
Ajoimme asunnonvälittäjän kanssa alueelle, jossa asunnot sijaitsivat ja otimme kyytiimme jonkun toisen miehen joka oli myös asunnonvälittäjä (meidän oma asunnonvälittäjämme on siis valtuutettu ulkomaalaisten asunnonvälittäjä agentti, joka auttaa ulkomaalaisia tulkkaamalla kun he asioivat asunnonvälittäjä toimistojen kanssa). Menimme katsomaan ensimmäistä asuntoa, joka oli siis puoliksi maan alla ja puoliksi homeessa hajusta päätellen. Asunto oli noin 20 neliömetriä ja sänky oli kiinni pesukoneessa joka oli kiinni jääkaapissa, joka oli kiinni vaatekaapissa, joka oli kiinni televisiotasossa, ja sängystä poisnoustessa seisoisi suoraan eteisessä, josta pääsi vessaan, jossa oli suihku, jonka hana oli lattialla! Hienoa! Minä olin erittäin vaivautunut ja nyin hiuksiani, kun taas Olli yritti olla mahdollisimman kohtelias ja vastailla " yeah, looks nice" :D
No sitten siirryttiin seuraavaan asuntoon, joka oli edeltäjäänsä "hieman" suurempi, ja "hieman" kuivempi, MUTTA ei sekään sitten ollut se meidän eka koti. Kolmannen asunnon kohdalla meille tuli raja vastaan. Asunto oli täysin siis täysin maan alla ja aivan mielettömän kostea. Olli meinas tukehtua jo ovella ja sitten esitti asian fiksusti ja ystävällisesti, että hänellä on astma, joten olisiko mitään asuntoa, joka olisi mahdollisesti maanpinnan yläpuolella. Keskustelimme hetken siitä paljonko meillä olisi varaa asuntoon laittaa ja kerroimme, että euroissa pari sataa enemmän kuin mitä tähän mennessä esitetyt asunnot olisivat maksaneet. Huonoista, kamalista ja inhottavista asunnoista meidän olisi pitänyt maksaa noin 400€. (Toisessa ja kolmannessa asunnossa oli kaiken muun lisäksi erittäin hassun näköiset pesukoneet! Tokkopa olivat edes vaatteitten pesuun käypiä..)
Ja niinhän se sitten kamalien koittelemusten jälkeen löytyi se meidän oma koti kullan kallis! Neljäs asunto oli siis ainakin kolme kertaa edellisiä suurempi, täysin remontoitu lattiasta kattoon. Asunto on ensimmäisessä kerroksessa, eli meillä on nyt kaksi ikkunaa huoneen puolella ja yksi vessassa! Keittiö on omassa nurkkauksessaan, sitä voisi verrata suomalaiseen keittokomeroon. Kaikki kalusteet on uusia ja asunto on ihana! Se on noin 10min kävelymatkan päästä mertoasemalta, jonka 7 linja kulkee suoraan koululle. Koulumatka yhteensä siis noin puolituntia! Teimme asunnosta vuokrapaperit, ja maksoimme osan takuusummasta. Muuttopäivä on lauantaina ja sen jälkeen onkin vielä edessä petivaatteiden ja lakanoiden metsästys, ne eivät nimittäin kuuluneet hintaan!:) Asunnosta maksamme siis vain noin 600€/kuukausi.
Aikaerosta on tänään kärsitty vielä hiukan, varsinkin Olli, joka valvoi viime yönä katoessaan Espanja- Saksa ottelun, joka esitettiin paikallista aikaa 3.30! Iltapäivällä kävimme syömässä ja kiertelemässä suuressa Lotte nimisessä kauppakeskuksessa. Lotten myyjät olivat joko erittäin hyviä asiakaspalvelijoita tai sitten muuten vaan innostuneita länsimaalaisista, sillä meitä seurattiin hymyillen koko ajan! Olo oli kuin jollain näytöskoiralla:D
Päivä huipentui retkellä Seoul Toweriin, joka on Namsan vuoren huipulla. Vuorelle päästiin kabini hissillä joka oli aikas hurjaa! Torni on rakennettu 1969, avattu yleisölle 1980, se on 237m korkea ja 480m korkeudessa merenpinnasta mitattuna. Näkymät oli huikeat! Maisemaa, eli kaupunkia riitti niin pitkälle kuin silmä kantoi, voin siis kertoa, että kaupunki on aika iso! Löydettiin vuoren huipulta myös ne kuuluisat lukot, joita nuorilla pareilla on tapana kiinnittää kaiteeseen ikuisen yhdessäolon merkiksi avioliittoon vihkimisen jälkeen. Tornin juurelta löytyi myös erittäin ihana romanttinen ravintola, jossa nautittiin punaviinit kaunista maisemaa ihaillen. Ennen pois lähtöä päätimme mennä katutaitelijan piirrettäviksi. Kuvasta tuli hieno, tosin näytetään siinä ainakin pari (5) vuotta nuoremmille, mutta eihän se mitään niinpäin haittaa!
Päivä on ollut pitkä, mutta antoisa, viimeistään lauantaina kuuluu taas lisää ja silloin myös kuvia uudesta ihanasta asunnosta! :)
Henna & Olli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti