Hellou!

Mitäpä Suomeen kuuluu, muuta kuin lämmintä? Siellä ollut lämpimämmät kelit kuin täällä. Harmittaisi ellemme tietäisi, että tulee ne auringonottokelit tännekkin. Lämmintähän täälläkin on koko ajan, mutta harmi vain pilvistä. Mutta eipä siitä sen enempää. Mennyt viikko on ollut mainio. Viikko sitten perjantaina ei ohjelmassamme ollut mitään erikoisempia, joten päätimme lähteä kiertelemään kaupunginosaamme (Banpo-Dong) ja eritoteen sen useita kahviloita. Kaupunginosa jossa asumme, on yksi Soulin varakkaimmista kaupunginosista ja meidän täällä asuminen onkin herättänyt paikallisissa ihmetystä. Kahviloita kiertäessämme saimmekin ajan kulumaan vohveleiden ja erinäisten juomien parissa useamman tunnin. Täkäläinen kahvilakulttuuri (vaikkakin suurin osa kahviloita onkin isoja Amerikkalaisketjujen kahviloita) on mieleemme ja luultavasti tulee vielä seuraavien kuukaisien aikana hyvinkin tutuksi.

Kuvassa: Maukkaat vohvelit, Hennan vohvelissa oli ihan oikean mansikan makuisia mansikoita.

Lauantaina ohjelmassa meillä oli grillailupäivä. Muiden ISP- opiskelijoiden ja tutoreiden kanssa tapasimme kahden pintaan koululla. Toisin kuin muina päivinä, tällä kertaa me olimme myöhässä ja muut joutuivat odottamaan meitä. Noin pari kymmentä minuttia yli kahden pääsimme lähtemään kohti Han -joen rantaa. Matka oli odotettua pidempi, sillä aluksi matkasimme noin puoli tunita metrolla, jonka jälkeen vuorossa oli metron vaihto. Seuraavassa metrossa matkustimme vielä noin parikymmentä minuuttia. Vihdoin saavuimme "perille" tai ainakin luulimme niin. Pysäkki oli World Cup Stadium, jossa vuonna 2002 pelattiin mm. jalkapallon maailmanmestaruusfinaaliottelu. Tällä pysäkillä kävimme hakemassa kaupasta hieman pikkusuolaista ja juotavaa.

Kauppareissun jälkeen kuulimme, että matkaa määränpäähän olisi vielä taksi matkan verran. Tämä aiheutti keskuudessamme ihmetystä (ja kuumuudesta johtuen hieman turhautumistakin). Taksien saaminen yli kolmenkymmenen hengen porukalle lennosta oli aikaavievä projekti. Eteenkin kun osa taksikuskeista ei suostunut ottamaan meitä kyytiin, syynä tähän oli se, että määränpää oli liian kaukana! Tätä on vieläkin hieman vaikea ymmärtää... No loppujenlopuksi kaikille järjestyi kyyti. Matkaa taksilla muodotui n. 5-7km ja hintaa matkalle tuli 4000 wonia eli 2,8 euroa. Tämän kun vielä jakaa neljälle niin taksimatkan hinta ei ollut todellakaan paha!

Kuvassa: Grillailua

Perille päästyämme tuutorit ja osa opiskelijoita meitä jo odottelikin. Paikalla meille oli varattu katos ja useampi grilli. Ruokana grillilihaa (possua, mitäs muutakaan), salaatin lehtiä ja virvokkeita. Aikaavievän matkustamisen jälkeen grilliliha maistui enemmän kuin hyvältä. Muutenkin ilmapiiri ja keli oli todella hyvä. Ruokailun jälkeen siirryimme muun porukan mukana joen rantaan jatkamaan iltapäivän ja alkuillan viettoa. Porukalla nautittiin hieman rauhallisemmasta suurkaupungin maisemasta. Allekirjoittanut keskittyi ajankuluksi ja kulttuurin innoittamana rakentelemaan rantakivistä enenmmän tai vähemmän täkäläiseen kulttuuriin kuuluvia "kivi taideteoksia" ja Henna keskittyi kuvaamaan rantamaisemia.





Kuvassa: Han- joen rannalta

Kuvassa: Kylläiset miehet

Kuvassa: ISP kavereita.

Kuvassa: Local art a'la Me

Illan tullessa lähdimme porukalla kohti kotejamme, me Banpohon, loput Konkukiin. Taksin saaminen leirintäalueelta kesti, taas, tovin, mutta onneksi taksikyyti järjestyi. Rankan päivän pätteeksi uni maittoi ja illalla emme jaksaneet enää lähteä ulos. Tämä taisi olla yleinen trendi, sillä koko porukasta vain muutama jaksoi lähteä illanviettoa jatkamaan.



Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä kouluhommista ja aktiviteeteistä. Tai no olisi, ellei sunnuntaita olisi tarvinnut viettää kokeeseen valmistautuessa. Puoli päivää meni löhöillessä kotona ja alkuillan tullen rupesimme hieman heräilemään. Meidän piti häätää itsemme kotoa läheiseen Starbucks kahvilaan opiskelemaan, koska kotona olisi ollut liikaa opiskelua häiristeviä tekijöitä (lue: tv, tietokone). Kahvilassa meillä olikin hyvä työrauha. Toki silloin tällöin puheenaiheet eksyivät General Euljista, Shillan kuningaskunnasta ja Buddhalaisuuden synnystä, mutta pääosin saimme luettua hyvin maanantaiseen kokeeseen. Sunnuntain saldoksi jäi hyvät päiväunet, hyvin monta kahvia, jääteetä, leivosta ja toivon mukaan hieman tietoakin päähän.

Kuvassa: Monistenippu Korean kulttuurikurssilla käsiteltävistä asioista.


Maanantain koulupäivä alkoi Korean kulttuurikurssin ensimmäisellä kokeella. Tämä oli siis yksi kesän kolmesta kokeesta. Itselle jäi suhteellisen varma olo kokeen tehtyä. Myös Henna lähti kokeesta hyvillä mielin, tosin Henna mainitsi, että kiire meinasin tulla kun unohti katsoa paperin toiselle puolelle ja puolet kysymyksistä jäi melkein huomaamatta. Onneksi aikaa vielä oli ja Henna sai palautettua kokeen molemmin puolin tehtynä. Iltapäivällä olisi ollut Vertailevan talouden kehityksen kurssin tunnit, mutta demokraattisesti äänestettyämme ja äänin 2-0 päätimme jättää tunnit välistä ja suunnata Suomen suurlähetystöön. Hoidettavana asiana oli palauttaa henkilötietolomakkeet suurlähetystöön. Rakennus jossa suurlähetystö sijaitsi oli vaikuttava. Rakennus on 23-kerroksinen ja Suomen lähetystö sijaitsi 17. kerroksessa. Varmasti hyvät maisemat suurlähetystön työntekijöillä.

Tämän jälkeen hetken mielijohteesta matkalla kotiin päätimme pysähtyä Express Bus terminal pysäkin ostoskeskukseen. Tällä kertaa ei mukaamme mitään ostettavaa tarttunut. Tosin nälkäisinä pysähdyimme ensimmäistä kertaa reissun aikana McDonaldsiin. Ensimmäinen kerta siis siksi, että vasta nyt onnistuimme sen löytämään ensimmäistä kertaa! Koko Soulin alueella on siis ainoastaan yhdeksän McDonaldsia. Hintataso on hieman Suomen totuttua asiakasystävällisempi. Big Mac ateria maksoi noin 3,5e ja lounasaikaan samaisen aterian saa noin kahdella eurolla. Vähemmän mäkkärissä asioiville, että samainen ateria maksaa suomessa kuusi euroa. Tämän jälkeen nokka kohti kotia ja päiväunia ennen illan treenejä.

Illalla ohjelmassa minulla oli elämäni ensimmäiset korealaiset salibandytreenit. Olin aikaisemmin Suomessa ja täällä ollessani ollut yhteydessä Korean Salibandyliittoon. Liitosta sain tarvittavat yhteystiedot. Maanantaina sitten illalla yritin kartalta löytää epämääräisin ohjein varustetun liikuntahallin sijaintia. Harjoitukset pidettiin Ttukseomin pysäkin lähellä eli noin 35 minuutin matkan päässä kodistamme.

Perille kuin ihmeenkaupalla löysin heti (en ole tunnettu erityisen hyvänä kartturina ja siksi Henna onkin meillä se, joka yleensä karttaa lukee). Halli oli monitoimihalli, josta liikuntahallin lisäksi löytyi mm. uimahalli ja autoille oli autohalli, joka Suomessa tunnetaan nimellä parkkihalli, hallissa esiintyi Joel Hallikainen. Vitsi vitsi, hiukan kevennystä. :) väsyttää.

Paikalle tullessani hallissa oli vajaa kymmenkunta korealaista, jotka puhuivat vaihtelevalla menestyksellä englantia. Esittelin itseni ja jäin enemmä juttelemaan yhden paikallisen tytön kanssa, joka taitoi englannin muita paremmin. Hän kertoi, että tämä oli hänen 3. kertansa, minä vastaavasti kerroin, että tämä oli minun ensimmäinen kertani. Tästä tyttö vilpittömästä ilahtui kun huomasi, ettei ollut ensimmäinen "vasta-alkaja". No, kun keskustelu eteni hieman pidemmälle selvisi, että kerta oli tytölle kolmas koko hänen elämänsä aikana ja minä vastaavasti kerroin, että tämä oli minulle ensimmäinen kerta näissä harjoituksissa, mutta olen pelannut noin 12 -13 vuotta. Tyttö oli hieman pettynyt kuullessaan tämän. Kellon tullessa kahdeksan paikalli oli noin 15 korealaista ja länsimaalaisia minä + neljä muuta. Sitten minulle kerrottiin, että länsimaalaisille oli oma joukkue (joka on voittanut viimeisenä 4 vuotena peräkkäin Korean mestaruuden) ja korealaisille oltiin perustamassa toista joukkuetta. Treenit väen vähyyden vuoksi pidettiin yhdessä. Muut länsimaalaiset olivat: Ville Suomesta, Henrik ja Magnus Ruotsista (Henrik on tosin asunut Koreassa jo 5 vuotta) ja Lucas Tsekeistä. Tahtomatta kuulostaa yhtään ylimieliseltä niin voin sanoa, että eroa allekirjoittaneen ja korealaisten välillä oli kuin yöllä ja päivällä. Vaikka treenien taso ei ollut aivan samaa luokkaa kuin mihin olen Suomessa tottunut, oli treenit kuitenkin erittäin mukava ja piristävä kokemus. Eteenkin minua ilahdutti se, että porukkaan oli todella helppo päästä mukaan ja muutenkin porukka oli todella mukavaa. Toisaalta tuskin ketään haittasi kun saivat mukaan uuden pelaajan... Seuraavat harjoitukset olisivat taas maanantaina. Niitä odotellessa :) Porukan matalan tason vuoksi Hennankin olisi mahdollista liittyä joukkueeseen ja joukkueen aikaisemman hyvän menestyksen huomioon ottaen meillä olisi mahdollisuus voittaa yhdessä Korean mestaruus. Sitä on tuskin kovin moni pari tehnyt! :)

Kuvassa: Illallinen a'la Henna. (riisiä, sikanugetteja ja banaania, oli yllättävän hyvää!)

Kuvassa: General Euljin patsas. General Eulji taisteli Goguryeon kuningaskunnan puolella Kiinaa vastaan 600-luvulla. (Korea oli jaettu kolmeen kuningaskuntaan vuosina 300 -660. Goguryeo, Baekje, Shilla)

Kuvassa: Kaupunki maisemia.


Kuvassa: Vasemmassa reunassa olevassa rakennuksessa Suomen suurlähetystö.

Tiistai oli koulu- ja arkipäivä muiden joukossa. Paitsi Henna oli varannut itselleen kampaajan ja aikoi ottaa hiustenpidennykset. Pienen hintavertailun jälkeen Henna löysi kuin löysikin mukavan oloisen ja sopivan hintaisen kampaamon. Ensimmäisessä kampaamossa hiustenpidennykset ja niiden laitto olisi maksanut 600 000 wonia, toisessa 750 000 W, kolmannessa 500 000 W ja neljännessä 300 000 W, eli noin 215 euroa. Hinta oli siis huomattavasti Suomen hintoja edullisempi, jossa vastaava työ maksaa keskimäärin noin 500 euroa. Täällä Hennan ilta sitten menikin, sillä kampaamoaika oli varattu kello 21.00. Rapiat kaksi tuntia myöhemmin Henna tuli kotiin huomattavasti pidempien ja erittäin näyttävien hiusten kera! Henna itse kuten myös minäkin oli erittäin tyytyväinen työn jälkeen. Hyvä niin. :)

Kuvassa: Hennan uudet hiukset.

Keskiviikkona tuttuun tapaan ei ollut koulua vaan Cultural Workshop. Ohjelmassa oli päivä Ocean World vesipuistossa (linkki:http://http//www.daemyungresort.com/asp/language/english/vivaldi/oceanworld.asp) Kyseinen puisto on Korean suurin ja yksi Aasian suurimmista. Puisto alueella kieltämättä oli kokoa melkoisesti, mutta päivän pilasi mieletön väenpaljous. Ihmisiä tavallisena keskiviikko päivänä oli tuhansia. Ihmisten paljoudesta kertoo mm. se, että jonot liukumäkiin olivat yli kaksi tuntia. Muuten puisto oli mukava ja mieluisaa vaihtelua luokassa istumiselle. Valitettavasti väkimäärä alensi reissun arvosanaa. Erikoinen yksityiskohta oli se, että jokaisen oli pidettävä uimahattua vesipuistossa. Koreassa kaikissa uimaloissa ja vesipuistoissa on uimalakki pakko. Sillä ei ole väliä millä päänsä peittää, mutta peitettävä se oli. Mekin siis muiden joukossa vietimme päivän typerät uimalakit päässä.

Kuvassa: Henna ja uimalakki. Oli ihme, että kaikki ne uudet hiukset mahtuviat pienen lakin sisään!

Torstaina saimme maanantaiset kokeet korjattuina takaisin. Koemenestys oli molemmilla erittäin hyvä. Itse sain koetulokseksi 94/100 ja Henna 88/100. Suomalaiset olivatkin keskiarvolta luokan toiseksi parhaita skotlantilaisten jälkeen. Tähän tietysti vaikutti se, että skotit pystyivät opiskelemaan äidinkielellään ja me emme. (Ollin ja Hennan kootut selitykset:))

Iltapäivällä minulla oli esitys Taiwanin talouden kehityksestä. Sitä olin valmistellut kaksi iltaa ja esitys meni mielestäni hyvin. Opettajakin oli samaa mieltä ja arvosanaksi sain 94/100 eli kiitettävä.

Kotiin päästyämme oli Hennan vuoro pakertaa esityksensä kimpussa, sillä Hennalla oli perjantaina esitys Kiinan talouden kehityksestä. Tämän parissa Hennalla menikin kevyet 7,5 tuntia, lopputuloksena 20 Power Point slideä. Itse olin jo nukkunut tovin ennekuin Henna vihdoin sai esityksensä valmiiksi.

Perjantai aamupäivä oli tuttuun tapaan luokassa istumista ja nukahtamista vastaan taistelua. (Kuunnella kaksi tuntia vieraalla kielellä ilman taukoja tarinoita jostain korealaisesta kaverista vuodelta 800 saattaa olla puuduttavaa). Iltapäivällä oli vuorossa Hennan esitys. Edellisillan aherrus palkittiin ja esitys meni erinomaisesti. Myöskin Henna sai arvosanaksi 94/100. Tällä kurssilla me kolme suomalaista saimme koko kurssin parhaat arvosanat (tosin kurssi on suhteellisen pieni, 8 opiskelijaa, mutta kuitenkin).

Illalla ohjelmassa oli hieman viihdettä, sillä joka kuukauden viimeinen perjantai on Soulissa se kovin biletyspäivä. Kotoa lähdimme yhdeksän jälkeen kohti koulua, jossa tapasimme muut opiskelijat. Täällä istuskelimme ja nautimme toistemme seurasta muutaman tunnin verran. Aika meni sen verran nopeasti, että jouduimme juoksemaan viimeiseen kello 00.00 lähtevään metroon. Onneksi kerkesimme. Keskustassa jäimme sen kaupunginosan pysäkillä pois, josta oli lyhyin matka baarikadulle tai paremminkin kaduille. Täällä on yksi kaupunginosa joka on täynnä baareja. Yöklubeja on kymmeniä eri musiikkigenreittäin ja näiden välissä on taas kymmenittäin pienempiä pubeja ja kuppiliota. Tällä reissulla näimmekin taas lisää länsimaalaisia, kymmenittäin jenkkien sotilaita. Olimme sen verran isolla porukalla liikenteessä, että emme oikeen päässeet yksimielisyyteen siitä minne menisimme ja aikaa tuhlautui valtavasti siihen, että jotakuta joutui aina vuorollaan odottamaan. Loppujenlopuksi menimme kahdestaan yhteen pienempään baariin nauttimaan lasilliset. Mikko ja pari skottia liittyi seuraamme ja loput suuntasivat pääosin yhdellä NP2- nimiselle HipHop klubille. Hetken istuskeltuamme otimme taksin kotiin. Kuskilla oli ongelmia löytää perille ja matkaan sisältyikin noin 4 U- käännöstä. Onneksi tunnistimme sen verran lähipaikkoja, että osasimme käsimerkein opastaa kuskin perille. Hintaa muodostui 10 euroa ja matka oli toistakymmentä kilometriä.

Kuvassa: Henna bileiltana.

Lauantaiaamuna osittain Hennan hiekosta olosta ja molempien väsymyksestä päätimme jättää keskäkouluun kuuluvan retken väliin. Tämä osottautui hyväksi päätökseksi sillä uni maittoi puoli yhteen asti ja myöhemmin kuulimme, että päiväinen reissu oli ollut enenmmän tai vähemmän surkea: 8 tuntia bussissa istumista ja 30 minuttiia riisikakkujen tekemistä (matkan olisi kuulunut kestää kaksi tuntia, mutta paikallisten lomaviikoista johtuen matka oli venynyt). Näin jälkikäteen olemme erittäin tyytyväisiä päätökseemme.

Lauantai on mennyt leffaa katsellessa ja illalla kävimme läheisessä BBQ ravintolassa päivällisellä. Kokeeseen opiskelun ajattelimme jättää sunnuntaille (huomenna kaduttaa, että jätimme...) Vauhdikas ja pääosin erittäin mukava viikko takana ja seuraava viikko onkin viimeinen kesäkouluviikko. Nopeasti aika on mennyt ja paljon on tullut tehtyä. Paljosta nukkumisesta huolimatta aikaa on jäänyt muuhunkin. Seuraavan kerran koulu ja reissukuulumisia laitetaan tulemaan taas ensiviikon puolella. Toisin sanoen heti, kun on taas jotain erikoisempaa kerrottavaa :)

Siihen asti mukavia lomapäiviä lomalaisille ja jaksamisia jo töihin palanneille! :)

Terveisin Olli ja Henna

Luistelua, lääkäriä, koulua ja keramiikkaa

Tervehdys viikon tauon jälkeen! Hetkeen pieneen ei olla erinäisistä kiireistä johtuen (kouluakin pitänyt käydä:)) keretty tänne kirjoittelemaan, mutta nyt sitten avataankin suuremmin kokemuksiamme ja tuntemuksiamme viikon edestä. Aloitetaan viime viikon lopulta. Tänne tullessamme olimme tietoisia, että jonkin asteisia sateita saattaa olla luvassa heinäkuussa. No ne sateet eivät olleet ihan samaa luokkaa kuin mihin ollaan kotona totuttu. Sade alkoi perjantaina aamupäivällä ja satoi lakkaamatta sunnuntaiaamuun saakka. Kuten kuvitella voitte, vettä oli paljon ja kaikkialla. Sateenvarjosta huolimatta jalat olivat märät varpaista polviin saakka ja ne paikat jotka sai sateenvarjolla peitettyä sateelta olivat muuten vain märkiä ilmankosteuden ansiosta. Sateesta johtuen viinkonlopun suunnitelmamme menivätkin uusiksi.

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä porukalla katsomaan Gyengbokin palatsia, mutta sateesta johtuen jätimme tämän väliin. Sateesta mainittakoon sen verran, että se on täällä niin yleistä monsuunikuukausina, että paikalliset kenkäalanyritykset ovat yhdistäneet muodin ja käytännön valmistamalla kumisaapaskorkokenkiä. Siinä voisi olla mainio liikeidea myös Suomeen. Alla kuva kyseisistä naisellisista "korkkareista". Hennakin päätti investoida itselleen kumpparit, ei kylläkään korollisia, mutta pirteät ja söpön vaaleanpunaiset. Mainio matkamuisto Suomeen tuotavaksi, aivan varmasti löytyy jatkossakin niille käyttöä!
Kuvassa: Korean muodin edelläkävijät, korkkarikumpparit!

Kuvassa: Hennan uudet kaunokaiset

Koska sateesta johtuen suunnitelmamme menivät uusiksi oli ohjelmassa suomalaisille tuiki tuttua puuhaa eli luistelua! Ennen kuin kerron siitä enempää, nii ei ollut vaikea arvata mikä maa on lätkämaa ja mikä ei taikka mistä maasta jarikurrit ja teemuselänteet ovat kotoisin! Luistelurata oli Lotte Word -sisähuvipuistossa viiden metropysäkin päässä koulustamme. Luistelu maksoi noin 8 euroa ja muutama euro vielä luistimien vuokraan. Huvittavaa oli, että kaikki luistimet olivat kaunoluistimien terillä. Täällä ei selvästikään jääkiekkoluistimia tunneta. Hennalle tyttönä kaunoterät olivat tietenkin tuttu juttu, mutta itselleni aivan uusi kokemus. Onneksi luistelu on kuin polkupyörällä ajo, kerran opittuaan sitä ei unohda, vaikka jalassa olisikin tyttöjen luistimet.

Luistelemaan lähti kesäkoulustamme toistakymmentä opiskelijaa ja kuten arvata saattoi, me suomalaiset olimme valovuoden muita edellä luistelutaidoiltamme. Monelle espanjalaiselle, skotlantilaiselle ja kiinalaiselle kokemus jäällä oli ensimmäinen laatuaan. Tästä johtuen meno näytti kuin suomalaisen ala-asteen 2. luokan liikuntatunnilta. Kauhean moni ei kaatuillut, mutta liikkuminen oli kömpelöä ja vaivalloisennäköistä. Etenkin jarruttaminen tuotti luokkakavereillemme suurehkoja ongelmia. Minä, Henna ja Mikko koimme tämän hupaisaksi, mutta parhaamme mukaan yritimme opettaa kavereillemme luistelun alkeet. Tunnin kuluttua jonkin asteista edistymistäkin oli havaittavissa. Luistelu oli mielestämme mukava kokemus, hieman jotain tuttua ja turvallistakin kaiken tämän uuden ja vieraan keskellä:)

Kuvassa: Lotte Wordin jäärata, jonka yläpuolelle aukesi sisähuvipuisto.

Kuvassa: Finnish Flash. (Hurja) Meno luistimilla sai hymyn Hennan huulille:)

Kuvassa: ISP:läiset ryhmäkuvassa.

Sunnuntai kului lähinnä nukkuessa, lepäillessä ja kouluhommia hoidettaessa. Vaikka meillä onkin vain kaksi kurssia näin kesällä, aiheuttaa kurssit silti yllättävän paljon tekemistä ja panostamista. Odotammekin hieman pelonsekaisin tuntein syksyn opiskelutahtia...

Alkuviikko maanantai-tiistai oli lähinnä koulunkäyntiä ja arkiaskareiden hoitoa, ennen keskiviikon Cultural workshop -päivää.

Hennaa oli maanantaihin mennessä vaivannut kurkkukipu noin viikon verran ja kun se ei maanantaihin mennessä helpottanut lähdimme lääkäriin kesken koulupäivän. Palvelu sairaalassa oli erittäin ystävällistä ja ulkomaalaisia varten oli erikseen International Clinic. Saimmekin ulkomaalaisten ostastolta mukaamme naisen, joka puhui hyvin englantia. Lääkärin vastaanotolle pääsimme hyvin nopeasti, eikä meidän tarvinnut jonottaa ollenkaan. Lääkäri olikin sitten hieman erikoisempi tapaus. Mies oli iältään noin 40- 50 vuotias ja puhui suhteellisen hyvin englantia. Lääkärin tarkastus oli hyvin perusteellinen ja Hennan nielua tutkittiin mm. nenän kautta työnnettävällä kameralla. Toimenpide näytti ja kuulemma tuntui myös erittäin kivuliaalta. Kuten Henna lääkärille mainitsi, ettei kurkkukipu ollut varsinaisesti nielussa, eikä suun sisällä vaan enemmänkin ulkopuolella, totesi myös lääkäri tämän perusteellisten toimenpiteiden jälkeen. Seuraavaksi lääkäri alkoi puristella kaulaa ulkopuolelta, mikä näytti myös hyvin kivuliaalta. Seuraava kysymys sai meidät molemmat ällistymään silminnähtävästi, sillä lääkäri kysyi Hennalta, että onko häntä kuristettu joskus väkivaltaisesti. Henna ei ollut ensin varma kuuliko oikein ja pyysi lääkäriä toistamaan. Lääkärin toistettua Henna tuijotti lääkäriä ällistyneenä ja vastasi, että ei todellakaan.

Lääkärin diaknoosi kurkkukivulle oli sitten loppujen lopuksi se, että Hennan kurkkuluu heiluu ja kipu aiheutuu siitä. Hän määräsi tästä huolimatta kuitenkin lääkkeitä, joiden nimi jäi meille epäselväksi ja lopulta kun saimme lääkkeet käsiimme ne oli pakattu muovipussiin, eikä missään lukenut lääkkeen nimeä eikä muutakaan tietoa lääkkeestä. Pillerit olivat kaiken lisäksi väriltään oransseja. Päätimme jatkaa buranan voimalla ja aloittaa lääkkeet mikäli olo pahenisi uudestaan. Burana kuitenkin auttoi, eikä kurkkukipu ole nyt palannut sen koommin kun lääkäristä pääsimme.

Maanantaina käytiin hieman shoppailemassa Soulin keskustassa. Koululla tuntien jälkeen oli muutaman kurssikaverin kanssa puhetta ostosreissulle lähdöstä ja loppujenlopuksi reissulle lähtikin noin 20 henkilöä. Kaikki luottavaisina siitä, että me tiesimme minne oltaisiin menossa:) Reissu meni suhteellisen hyvin jos ei oteta huomioon sitä, että eksyimme toisistamme. Minä ja Mikko tehtiin ostoksiamme hiukan nopeammin ja kahden vaatelikkeen koluamisen jälkeen siirryimme urheiluvälineliikkeesseen etsimään Mikolle sisäpelikenkiä. Sovimme Hennan kanssa, että hän soittaisi kun olisi saanut ostokset tehtyä. Henna yrittikin soittaa, mutta tuloksetta, sillä puhelin ei jostai syystä suostunut soittamaan yhteenkään numeroon. Myöskään tekstiviestin lähettäminen ei onnistunut, vaikka suuntanumerot olivat oikein ja puhelimessa oli täydet taajuudet. Noin 45 minuuttia myöhemmin aloin ihmetellä, kun soittoa ei ollut alkanut kuulua. En kuitenkaan ajatellut, että kyseessä olisi hätätilanne ja lähetin Hennalle viestin, jossa kysyin, että miten shoppailut edistyivät ja mainitsin myös, että Mikon kanssa sillä hetkellä olimme Young Lotte nimisessä ostoskeskuksessa.

Henna oli fiksuna tyttönä lähtenyt juoksemaan kohti kauppakeskusta ja sisälle päästyään totesi, että kauppakeskus on kuudessa kerroksessa ja omaa monta uloskäyntiä. Tästä syystä Henna pyysikin päästä kuuluttamaan mikrofonilla kadoksissa olevaa poikaystäväänsä. Henkilökunta vei ystävällisesti Hennan vartijoiden huoneeseen, jossa he ottivat ylös kuulutettavan nimen ja kansalaisuuden. Hetkeä myöhemmin kaijuttimista alkoikin kuulua "Mr. Olli, Mr. Olli from Finland". Olin samalla hetkellä soittanut Hennalle, sillä hän ei ollut vastannut viestiini ja pääsimme selvyyteen, että missä kerroksessa tavattaisiin. Alakerrassa syliini juoksikin säikähtänyt, mutta selvästi huojentunut tyttö. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tästä lähtien kuljemme kuulemma koko ajan käsikädessä, ettei vaan vahingossakaan eksytä uudestaan! :)

Keskiviikkona, kuten monena muunakin aamuna, aamupalan syönti tuppaa jäämään kokonaan väliin. Usein olemmekin matkalla metroasemalta ottaneet mukaan vedet ja voileivät. Meidän onneksi valmis sandwichit ovat olleet sopivankokoisia. Alla kuvanäyte millaisen kinkkusandwichin saa noin 80 sentillä.

Kuvassa: "Kinkkuinen" kinkkusämpylä:)

Aamupalat mukaan napattuamme jatkoimme matkaa koululle, josta tarkoituksemme oli bussein lähteä niin sanotulle päiväretkelle, joka koostuu erilaisista kulttuuriin liittyvistä aktiviteeteistä. Tämän päivän ohjelmassa oli keramiikan tekoa ja tutustumista noin 1700-1800 -luvun Korean elämäntapaan teemakylän muodossa.

Saavuimme koululle muutamaa minuuttia vaille sovitun kahdeksan ja toivoimme ettemme olisi ainakaan pahasti myöhässä, etteivät muut olisi joutuneet odottamaan meitä. Mitä vielä, olimme käytännössä ensimmäiset paikalla. Niin muiden vaihtareiden kuin paikallistenkin käsitys sovitusta ajasta on hieman erilainen mihin olemme Suomessa tottuneet. Loppuporukka valui paikalle seuraavan puolen tunnin aikana. Noin puolen aikoihin, vihdoin, pääsimme lähtemään kohti keramiikkapajaa, jonne oli noin tunnin ajomatka.

Kuvassa: Yksi 25 Han-joen ylittävästä sillasta. Han-joki halkaisee Seoulin kaupungin ja näistä silloista kaupungin alueella on 22 siltaa.

Paikalle saavuttuamme ohjelmassa oli keramiikkatunti. Mieleen meille tuli ala-asteen kuvaamataidontunnit. Monille muille vaihto-opiskelijoille savella askartelu oli ensimmäinen kerta, mutta me olimme koulussa (Huom! Ala-asteella, ei ihme kyllä HAAGA-HELIAssa:)) siihen tottuneet. Aluksi paikallisen savipajan/ taidekoulun opiskelija näytti mallia kulhon tekemiseen, jonka jälkeen jokainen meistä sai kokeilla itse kulhon tekoa. Tämän lisäksi saimme muotoilla savesta oman pienemmän kulhon. Henna teki pelkistetyn ja erittäin kauniin sydämen muotoisen ja kahdella sydämellä koristellun kulhon ja minä ala-asteella kuvaamataitoa hieman harrastaneena ala-astelaisen tekemältä näyttävän savirumiluksen, jonka tarkoitus oli olla enemmän tai vähemmän tähden muotoinen kulho. Mukava huomata, että yli kymmenessä vuodessa omat kuvataiteelliset taidot ovat menneet alas, tai ainakaan mitään kehitystä ei ollut havaittavissa lopputuloksesta päätellen:) Onneksi Hennan teoksen kehtaa laittaa näytille!

Kuvassa: Mestari työssä. Niin ja minä.

Kuvassa: Henna luomassa taideteosta.

Kuvassa: Valmiita tekeleitä. Oikealla Ollin kulho ja vasemmalla Hennan kulho.

Kuvassa: Meidän kulhot/tuikkuastiat valmiina uuniin.

Kuvassa: Taiteilijat itse.

Seuraavana vuorossa oli koko päivän paras hetki, nimittäin lounas. Tähän asti olemme hieman parjanneet korealaisia perinneruokia, mutta tästä ateriasta on pelkästään hyvää sanottavaa! Tofu ja merenelävät eivät ole olleet mieleemme ja aamulla kuullessamme, että päivällä tarjotaan korealaista ruokaa, oli ilmeemme hieman nyrpeät. Heti perään kerrottiin, että lounaana on korealaista BBQ lihaa, niin johan ilmeemme kirkaistuivat. Ateriana oli hiilillä kypsennettyä possua, joka syötiiin kaalin lehden päältä kastikkeen, sipulirenkaiden ja riisin kera. Molempien mielestä ruoka oli erittäin maukasta ja täyttävää. Kerrankin korealaisella ruoalla sai vatsan täyteen!

Kuvassa: Korealainen maittava lounaamme. Keskellä hiilillä possu, oikealla erilaisa lisukkeita ja salaatteja, edessämme vaalea kimchi -keitto ja riisi. Kuvan ulkopuolella lisää erilaisia lisukkeita.

Kuvassa: Olli söi itsensä täyteen (ja hieman enemmänkin) ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon.

Ruokailun jälkeen matkasimme korealaiseen Folk kylään, jonne oli rakennettu yli 260 korealaista rakennusta myöhäisemmän Joseonin dynastian aikakauden mukaan. Kylä oli näyttävä ja kävimme katsomassa katsomassa korealaisen sadonkorjuun tanssi-musiikkiesityksen. Esitys oli näyttävä ja huomiomme oli, että kyseinen tanssi vaatii erittäin kovaa fysiikkaa esiintyjiltä. Esityksen jälkeen vuorossa oli esitys, jossa esiteltiin aikakauden sotilaiden taistelutaitoja hevosien kanssa. Esityksessä miehet tekivät erinäisiä temppuja hevostensa selässä. Henna odotti hevosesitystä erittäin kovasti, mikä osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi hevosten huonon terveydentilan vuoksi. Suurin osa hevosista oli aivan liian laihoja ja vaikutti muutenkin huonokuntoiselta. Temput olivat huimia ja hienoja, mutta hevosten surkeuden vuoksi oli esitystä vaikea katsoa.

Kokonaisuudessaa kylä oli upeasti rakennettu ja sen parissa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, valitettavasti aikataulusta johtuen jouduimme tutstumaan kylään vain pintapuolisesti.

Kuvasssa: Henna ja onneatuova kivi. Uskomuksen mukaan kiveä hieromalla, kivi tuottaa onnea poikalapsien saamisessa.

Kuvassa: Korealaiset näyttävissä puvuissaan tanssimassa ja soittamassa sadon kunniaksi.

Kuvassa: Tanssiesityksen koreaografia vaatii esiintyjiltä aikamoista akrobatiaa.

Kuvassa: Me ja parisenkymentä paikallista eskarilaista:)

Kuvassa: Mongolianhevoset ratsastajineen.

Kuvassa: Akrobatiaa hevosen selässä.

Kuvassa: Ilman käsiä.

Kuvassa: Folk Villagen taloja ja kasvimaata.

Kuvassa: Korealaisia esikoululaisia luokkaretkellä.

Kuvassa: Peukku esitykselle! Hennan uusi ystävä. Pieni tyttö istui esityksen ajan Hennan vieressä ja kovasti tuntui tykästyvän Hennaan. Tyttö mm. nojaili Hennaan ja toistuvasti laittoi kätensä Hennan reidelle, sekä katseli ja hymyili:)

Torstaina vuorossa oli alkuviikon tapaan koulua. Aamun tunneilla kävimme läpi buddhalaisuuden syntyä Koreassa ja Korean eri aikakauden kuningaskuntia ja dynastioita. Iltapäivällä vuorossa oli Vertailevaa talouden kehittymistä ja aiheina mm. Import substitution Industrializationia(ISI) eli kotimaan talouden kasvattamista erilaisin ulkomaan tuontia rajoittavin tekijöin. Toinen päivän aihe käsitteli mm. devalvoitumista ja valuutanmuutoksia. Tänään jopa opittiin jotain ja koulupäivä oli muutenkin mukava. Koulun jälkeen kävimme avaamassa paikalliset pankkitilit ja laitoimme viisumihakemukset aluille. Prosessi oli nopea ja hyvin järjestetty, ainoa kummastuksen aihe oli, kun meille kerrottiin, että nettipankkitunnukset on mahdollista saada vasta 3kk päästä pankkitilin avaamisen jälkeen! Turvallisuussyistä kuulemma. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.. Saimme nyt siis käyttöömme vanhat kunnon pankkikirjat, joten pääsemme opettelemaan semmoisen käyttöä!

Päivästä muodostui pitkä ja kotona olimme vasta puoli seitsemän jälkeen. Onneksi enää huominen ja sen jälkeen pääsee levähtämään muutamaksi päiväksi.

Toivottavasti Suomessa kelit vielä kohdillaan ja muutenkin kaikilla asiat kunnossa. Me täällä elellään päivä ja viikko kerrallaan ja kirjoitellaan lisää kuulumisia taas sitten, kun jotain arjesta poikkeavaa tapahtuu. Siihen asti terkut Korean niemimaalta!

Kesäterveisin Olli ja Henna

Field Trip ja terveisiä sateisesta Soulista!

Tiistaiaamuna kello soi jo heti kuuden jälkeen, sillä lähdimme kolmen päivän retkellä yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Matkaan lähdettiin Konkukin yliopiston campus alueelta kello 8.30. Meidät oli jaettu kolmeen eri bussiin, onneksemme saimme matkustaa samassa bussissa! :) Mukana meillä oli turisti-oppaat, jotka kertoivat meille Korean kulttuurista, sekä toimivat myös oppaina eri kohteissa joissa vierailimme. (Kuvassa Kansallispuiston portti.)




Matkasimme noin kolme tuntia kohti itää ja saavuimme Yeojun kaupunkiin, missä pysähdyimme syömään lounasta. Lounas oli perinteinen korealainen lounas, joten meille tarjoiltiin kuppi riisiä, tofukeittoa, kimchiä ja erinäisiä vihanneksia. Tofu ei erityisesti ollut kummankaan mieleen, mutta riisillä sai täytettyä vatsan.


Seuraavaksi matkamme jatkui kohti Seorak National Parkia, missä pääsimme tutustumaan yhteen monista Budhalaisista temppeleistä nimeltä Shinheung Temple. Temppelialueen lisäksi patikoimme Seorak vuorelle, jonka nähtävyytenä oli Rocking Stone, joka sijaitsi kallion kielekkeellä. Kivi oli sen verran suuri, ettei sitä saanut pudotettua alas, mutta kolmen miehen voimin sen sai nimensä mukaisesti heilumaan. Seorak vuori on Etelä-Korean kolmanneksi suurin vuori. Seorakin kansallispuisto on erittäin suosittu turistikohde, mutta puistossa näkyi myös paljon paikallista väkeä.












Ylhäällä kuvassa Buddhan patsas. Buddha-patsaat on jaoteltu seitsämään eri asentoon, joilla jokaisella on merkityksensä. Tässä kuvassa olevan Buddhan asento vastustaa pahaa. Tämä patsas on rakennettu koreoiden yhdistymisen toivossa. Ylhäällä olevassa kuvassa on kattolaattoja, joihin ihmiset ovat kirjoittaneet nimensä, osoitteensa ja lisäksi muita tietoja. Laattaan saa kirjoittaa myös Buddhalle esitettäviä toiveita. Kun Buddhan temppelin katto seuraavan kerran uusitaan, tehdään sen katto näistä laatoista.
















Vasemmalla olevassa kuvassa on kaksi Buddhan vartioista. Vartioita oli yhteensä neljä, yksi vartija jokaista ilmansuuntaa kohden. Alempi kuva on otettu temppelialueelta.






Kuvassa oikealla on Buddhan temppeli. Meillä oli mahdollisuus käydä myös temppelin sisällä, mutta koska ryhmäämme kuuluu 58 oppilasta, jonoa oli riittävästi, joten jätimme sen väliin. Temppeli-alueella meitä neuvottiin noudattamaan äärimmäistä varovaisuutta ja hiljaisuutta ettemme suurella joukollamme häiritsisi Buddhaa.

























Seuraavaksi oli vuorossa patikointiretki vuorelle. Mountain Seorak on 1708 metriä korkea, mutta emme onneksi patikoineet ylös saakka! Kiipeilyyn meillä kului aikaa noin 45 minuuttia ja ylhäällä maisemat olivat kerrassaan upeat! Voin kertoa, että patikointi täkäläisessä säässä ei ole niin kovin kivaa puuhaa! :)















Kuvassa paikallinen Tiku tai Taku eli maaorava. Oravia oli vuoren huipulla useita ja ne olivat erittäin kesyjä! Tämä Tiku oli onnellinen päästessään käsiksi jonkun turistin jäätelön rippeisiin. :)


































Kuvia kauniista kansallispuistosta matkan varrelta ja Rocking Stone.

Koreassa on kaksi valtauskontoa. Kristittyjä, sekä buddhalaisia on molempia noin 25%. Reissun aikana ajellessamme Korean maaseudulla, oli selkeästi nähtävissä mikä osa kylästä oli enemmän buddhalainen ja mikä osa taas kristitty. Buddhalaisten talojen katot ovat muodoltaan temppelian katon tyylisiä.










Patikoituamme alas vuorelta lähdimme kohti hotellia. Hotellimme nimi oli Seorak Daemyeong Resort, joka oli neljän tähden kylpylähotelli, pelihuoneineen, golfkenttineen, sekä kauppoineen. Koska kyseessä oli koulun matka, ei tietenkään ollut mahdollista, että olisimme saaneet susiparina yöpyä samassa hotellihuoneessa. Matkalla hotellille saimme turistioppaaltamme huoneen avaimet ja hän säikytti meidät huonolla englannillaan pahasti mainitessaan, että meille olisi tarjolla ainoastaan korealainen nukkumistapa, eli lattia! Bussissa kerrottiin myös huonejaot. Minä sain kaverikseni turkkilaisen muslimitytön, joka asui ensimmäistä kertaa hotellissa. Olli sai kaverikseen hiljaisen korealaispojan, joka on opiskellut Yhdysvalloissa, mutta on nyt kesäkoulun ajan käymässä kotonaan Koreassa. Huvittavinta tässä kaikessa oli se, ettei meille annettu kuin yksi huoneen avain. Jaoimme huoneen ventovieraan kanssa eikä meillä ollut kuin yhdet avaimet. No eihän siinä sitten muuta kuin sovittiin aina, että kuka ottaa avaimen ja minne kukin menee mihinkin aikaan.

Kun olimme saaneet tavarat huoneisiin olikin vuorossa seuraava ruokailu. Vuorossa oli perinteinen korealainen sieni-illallinen. Ruokalistalla oli sieni-tofu keittoa, riisiä ja kimchiä. Jälleen kerran emme sen enempi innostuneet muusta kuin riisistä ja minun mielestä myös keiton liemi oli ihan hyvää! Mutta jo tässä vaiheessa ikävä lihan pariin alkoi pikkuhiljaa kolkuttaa takaraivossa. Illallisen jälkeen kävimme pelaamassa pingistä ja myöhemmin vietimme aikaa muiden vaihtarikavereiden kanssa. Ilta meni ihan rattoisasti ja unikin maittoi pitkän päivän jälkeen.


Seuraava päivä olikin hieman jännittävämpi, ainakin minulle. Lähdimme aamulla 8.30 ajamaan bussilla kohti Unification Observatoria. Kyseinen paikka sijaitsee siis lähellä Pohjois-Korean rajaa, mutta turvallisella etäisyydellä. Minä olin hieman vastahankaan ajatukselle, mutta meille kerrottiin ettei mitään vaaraa olisi. Paikka oli ikäänkuin näköalatorni, josta meillä oli mahdollisuus tarkastella pohjoisen maisemia, eli lähinnä rantaviivaa ja vuoristoa. Mutta voi ainakin sanoa, että nyt on nähnyt Pohjois-Korean! Alueella oli myös sota- ja dmz-museo, jossa oli Korean sodasta säästyneitä esineitä, aseita ja vaatteita. Museossa esitettiin myös video, jossa kuvattiin sodan eri vaiheet. Korean sota oli vuosina 1950- 1953. Viereisessä kuvassa hilpeyttä aiheuttanut kyltti. "Last Restroom" eli viimeinen käymälä ennen rajan tuntumaan saapumista.










































Kuvissa Pohjois-Korean näkymät sekä patsaat suojelemaan sekä kristittyjä, että buddhalaisia. Patsaiden kasvot kohdistuivat kohti Koreoiden rajaa. Koreoiden rajojen välissä on 4km alue, joka on "ei kenenkään maata". Etelä-Korean puolelta ei pääse 2km lähemmäs tätä ei kenekään maa-rajaa, ja raja-alue on myös rajattu ns. siviilirajalla jo useita kilometrejä ennen rajaa. Aluen kauhistuksen jälkeen myös minä koin, että vierailu oli turvallinen ja mielenkiintoinen.

Seuraavaksi siirryimme kohti Sampo Beachia jossa meille tarjoiltiin lounas ja sen jälkeen saimme pari tuntia vapaa aikaa rannalla löhöilyyn. Lounas tarjottiin taas perinteiseen korealaiseen tapaan, johon kuuluu se, että neljä ihmistä jakaa aina keiton, sekä muut lisukkeet. Jokaiselle kuuluu kuitenkin oma riisikuppi. Tämä lounas poikkesi aikaisemmista ruokailuista siten, että nyt istuimme matalan pöydän ääressä lattialla istuen. Tällä lounaalla meille tarjoiltiin riisin, kimchin ja vihannesten lisäksi myös paikallista lihaa Bol-gu-gieta, joka on porsaan lihaa. Olimme lihasta hyvin ilahtuneita ja saimmekin mahamme hyvin täytetyksi.

Alla kuvia ruokalusta.

















Ruokailun jälkeen siirryimme ravintolan vieressä sijaitsevalle Sampo-rannalle. Keli oli hieman sumuinen, mutta aurinko paistoi silti! Kävimme uimassa Japanin meressä ja vesi oli aivan jäätävän kylmää! Monet pojat kävivät uimassa, mutta minä olin ainut rohkea tyttö! Huvittavinta rannalla oli huomata, että kaikki paikalliset menivät uimaan vaatteet päällä! Tämän näyn jälkeen emme enää ihmetelleet miksi oppaamme pyysi meitä bussissa huomioimaan, etteivät bussikuskit tykkäisi jos uisimme vaatteet päällä ja tulisimme märissä vaatteissa bussiin. Uinnin jälkeen Olli nukahti ja nukkuikin rannan lämmössä yli tunnin. Minä tyydyin pienempiin torkkuihin ja sen jälkeen ryhdyinkin seuraamaan paikallisten kummastuttavia tapoja. :)

Rannalla löhöilyn jälkeen siirryimme kohti Naksan temppeliä. Tämäkin temppeli sijaitsi kukkulalla ja sieltä oli odotettavasti ihanat maisemat. Kukkulan juurella oli pieni lampi jonka keskellä oli betoninen ympyrä. Oppaamme kertoivat, että jos saisi heitettyä kolikon ympyrään se tuottaisi hyvää onnea. Onnistuimme siinä molemmat! :) Kukkulan laella oli taas yksi Buddhan patsas. Oppaamme kertoi että tämä patsas oli terveyden ja hyvän onnen patsas ja, että korealaisen kulttuurin mukaan äidit tulivat rukoilemaan Buddhalta hyvää onnea lastensa kokeisiin aina 100 päivää ennen koetta ja jokaisena päivänä sen jälkeen ennen kokeen suorittamista.








































Naksan temppeli-alueen jälkeen siirryimme illallisen kautta takaisin hotellille. Hotellilla pelasimme vähän biljardia, mutta olimme niin väsyneitä, että muiden mennessä laulamaan karaokea, siirryimme nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Minun nukkumaan menemiseni ei tosin ollutkaan niin helppoa sillä huonetoverini halusi keskustella uskonnostaan kanssani aina yhteen asti yöllä. No ainakin opin paljon islaminuskosta. Ainiin ja täytyy muistaa mainita, että hotellin aamiainen oli vähintäänkin huvittava. Meille kerrottiin, että aamiainen olisi amerikkalainen aamiainen, joten aamiaisella tarjottiin tottakai ranskalaisia! Tämän lisäksi tarjolla oli myös kimchiä. Me tyydyimme suklaamuroihin ja vesimeloniin.

Seuraavana aamuna lähdimme liikkelle kello 9.00. Meidän oli tarkoitus mennä suoraan Phoenix Parkiin Bongpyeongiin (laskettelukeskus). Mutta oppaamme olivat keksineet, että poikkeasimme matkalla katsomaan paikallista kalastajakylää ja sen kalamarkkinoita. Kokemus oli kaikkea muuta kuin miellyttävä ja kaloja pidettiin sellaisissa oloissa, ettei sitä ikinä sallittaisi Suomessa. Samoissa altaissa saattoi elävien kalojen lisäksi "uida" myös kuolleita. Osa kaloista oli liian matalissa altaissa ja näyttivät erittäin kärsiviltä. Kaloja ja kaikkea muuta merenelävää oli niin paljon, ettemme ole eläessämme nähneet mitään vastaavaa! Ensimmäinen ajatuksemme oli "tämä on sitä mitä näkee televisiossa". Muttei kumpikaan meistä olisi voinut kuvitella, että jossain tosiaan on tällaista. Markkinoilla oli myös tarjolla paljon kuivattua kalaa, joiden ympärillä pörräsi kymmeniä kärpäsiä. Mikään Suomen terveyslaki ei voisi sallia, että ihmiset söisivät jotain tällaisesta paikasta. No meillä meni ainakin kiinnostus mereneläviin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Alla muutamia kuvia kalamarkkinoilta, katsokaa ja ihmetelkää.



















































Viimeisenä ohjelmassamme oli siis matka Phoenix Parkiin. Ajoimme bussilla noin tunnin verran Bongpyeongin kylään ja saavuimme yhdelle suosituimmista laskettelukeskuksista. Perillä söimme ensin lounaan, joka oli yllättäen possunpihviä ja riisiä! Ja ruokailuvälineinä oli haarukka! Vaikka täytyy kyllä vähän kehua, että puikoilla syöminen on sujunut molemmilta aika mallikkaasti. :) Lounaan jälkeen menimme gondoolihissillä vuoren huipulle, jossa oli näin kesä aikaan pieni teemapuisto. Puistossa oli eläimiä ja muutama lasten leikkeihin tarkoitettu väline, mm. jättiläismäinen keinu. Viivyimme paikanpäällä vain tunnin, jonka jälkeen lähdimme matkaamaan takaisin kohti Soulia. Perille saavuimme noin kuuden aikaan ja koululta tallustemille onnellisena kotiin. Ohjelmassa ei ollut muuta kuin seuraavaa koulupäivää varten luettava artikkeli maailman uskonnoista.






Tänään oli meidän ensimmäinen virallinen koulupäivä ja lähdimme aamulla väsyneinä, mutta odottavin mielin kohti koulua. Koulu alkoi kello kymmenen. Ensimmäisenä meillä oli Korean kulttuuri -kurssi, jonka opettajan toimii kanadalaissyntyinen mies, mutta hän on asunut jo viimeiset 26 vuotta Koreassa. Opettaja oli erittäin mukava ja tavallaan myös hassu. Meille tuli hänestä mieleen jokin Harry Potterin Tylypahka-koulun opettaja. Aamutunnit loppuivat kello 12.00, jonka jälkeen meillä oli kahden tunnin ruokatauko.

Täällä on satanut nyt 12 tuntia putkeen ja sateen on luvattu jatkuvan ainakin huomiseen. Emme ole ikinä törmänneet tällaiseen sateeseen, joka kastelee sinut vaikka sinulla olisikin sateenvarjo. Olli ei suostunut aluksi turvautumaan sateenvarjoon ja ruokatunnilla siirtyessämme läheiseen Lotte ostoskeskukseen syömään oli Olli aivan litimärkä. Joten ruokailun päätteeksi todettuamme ettei paita kuivuisi, kävimme samassa rakennuksessa sijaitsevassa E-Martissa ostamassa Ollille uuden paidan.

Iltapäivätunnit jatkuivat kello kaksi ja myöskin seuraavan tunnin opettajan voisi kuvitella kuuluvan Tylypahkaan. Comparative Economic Development kurssin opettajamme on iranilaissyntyinen nainen, joka asuu nykyään Englannissa. Nainen oli hyvin persoonallinen, mutta hauska ja olimme myös hyvin vakuuttuneita siitä, että aihe oli mielenkiintoinen!

Iltapäivällä kotiin saavuttuamme meitä odotti kodin siivous ja pyykkien pesu. Koti on nyt siivottu ja viimeinen koneellinen pyörii. Pesukoneesta voisi mainita sen verran, että se soittaa jokseenkin joululaulua muistuttavan laulun aina kun pesu on valmis!

Huominen päivä on mielenkiintoinen, sillä meille on järjestetty myös viikonlopuiksi ohjelmaa. Huominen ohjelma olisi vienyt meidät tutustumaan Gyeongbokin palatsiin, mutta koska huomiseksi on luvattu kovaa vesisadetta menemmekin luistelemaan! Meillähän ei ole tietenkään mitään hätää luistimilla, mutta mielenkiintoista on nähdä miten, esimerkiksi meksikolaiset ja espanjalaiset pärjäävät! :)

Tältä erää ei sen enempää, lisää kuulumisia kirjoitellaan sitten varmaan jo huomisen luisteluretken jälkeen!

Henna & Olli