Field Trip ja terveisiä sateisesta Soulista!

Tiistaiaamuna kello soi jo heti kuuden jälkeen, sillä lähdimme kolmen päivän retkellä yhdessä muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Matkaan lähdettiin Konkukin yliopiston campus alueelta kello 8.30. Meidät oli jaettu kolmeen eri bussiin, onneksemme saimme matkustaa samassa bussissa! :) Mukana meillä oli turisti-oppaat, jotka kertoivat meille Korean kulttuurista, sekä toimivat myös oppaina eri kohteissa joissa vierailimme. (Kuvassa Kansallispuiston portti.)




Matkasimme noin kolme tuntia kohti itää ja saavuimme Yeojun kaupunkiin, missä pysähdyimme syömään lounasta. Lounas oli perinteinen korealainen lounas, joten meille tarjoiltiin kuppi riisiä, tofukeittoa, kimchiä ja erinäisiä vihanneksia. Tofu ei erityisesti ollut kummankaan mieleen, mutta riisillä sai täytettyä vatsan.


Seuraavaksi matkamme jatkui kohti Seorak National Parkia, missä pääsimme tutustumaan yhteen monista Budhalaisista temppeleistä nimeltä Shinheung Temple. Temppelialueen lisäksi patikoimme Seorak vuorelle, jonka nähtävyytenä oli Rocking Stone, joka sijaitsi kallion kielekkeellä. Kivi oli sen verran suuri, ettei sitä saanut pudotettua alas, mutta kolmen miehen voimin sen sai nimensä mukaisesti heilumaan. Seorak vuori on Etelä-Korean kolmanneksi suurin vuori. Seorakin kansallispuisto on erittäin suosittu turistikohde, mutta puistossa näkyi myös paljon paikallista väkeä.












Ylhäällä kuvassa Buddhan patsas. Buddha-patsaat on jaoteltu seitsämään eri asentoon, joilla jokaisella on merkityksensä. Tässä kuvassa olevan Buddhan asento vastustaa pahaa. Tämä patsas on rakennettu koreoiden yhdistymisen toivossa. Ylhäällä olevassa kuvassa on kattolaattoja, joihin ihmiset ovat kirjoittaneet nimensä, osoitteensa ja lisäksi muita tietoja. Laattaan saa kirjoittaa myös Buddhalle esitettäviä toiveita. Kun Buddhan temppelin katto seuraavan kerran uusitaan, tehdään sen katto näistä laatoista.
















Vasemmalla olevassa kuvassa on kaksi Buddhan vartioista. Vartioita oli yhteensä neljä, yksi vartija jokaista ilmansuuntaa kohden. Alempi kuva on otettu temppelialueelta.






Kuvassa oikealla on Buddhan temppeli. Meillä oli mahdollisuus käydä myös temppelin sisällä, mutta koska ryhmäämme kuuluu 58 oppilasta, jonoa oli riittävästi, joten jätimme sen väliin. Temppeli-alueella meitä neuvottiin noudattamaan äärimmäistä varovaisuutta ja hiljaisuutta ettemme suurella joukollamme häiritsisi Buddhaa.

























Seuraavaksi oli vuorossa patikointiretki vuorelle. Mountain Seorak on 1708 metriä korkea, mutta emme onneksi patikoineet ylös saakka! Kiipeilyyn meillä kului aikaa noin 45 minuuttia ja ylhäällä maisemat olivat kerrassaan upeat! Voin kertoa, että patikointi täkäläisessä säässä ei ole niin kovin kivaa puuhaa! :)















Kuvassa paikallinen Tiku tai Taku eli maaorava. Oravia oli vuoren huipulla useita ja ne olivat erittäin kesyjä! Tämä Tiku oli onnellinen päästessään käsiksi jonkun turistin jäätelön rippeisiin. :)


































Kuvia kauniista kansallispuistosta matkan varrelta ja Rocking Stone.

Koreassa on kaksi valtauskontoa. Kristittyjä, sekä buddhalaisia on molempia noin 25%. Reissun aikana ajellessamme Korean maaseudulla, oli selkeästi nähtävissä mikä osa kylästä oli enemmän buddhalainen ja mikä osa taas kristitty. Buddhalaisten talojen katot ovat muodoltaan temppelian katon tyylisiä.










Patikoituamme alas vuorelta lähdimme kohti hotellia. Hotellimme nimi oli Seorak Daemyeong Resort, joka oli neljän tähden kylpylähotelli, pelihuoneineen, golfkenttineen, sekä kauppoineen. Koska kyseessä oli koulun matka, ei tietenkään ollut mahdollista, että olisimme saaneet susiparina yöpyä samassa hotellihuoneessa. Matkalla hotellille saimme turistioppaaltamme huoneen avaimet ja hän säikytti meidät huonolla englannillaan pahasti mainitessaan, että meille olisi tarjolla ainoastaan korealainen nukkumistapa, eli lattia! Bussissa kerrottiin myös huonejaot. Minä sain kaverikseni turkkilaisen muslimitytön, joka asui ensimmäistä kertaa hotellissa. Olli sai kaverikseen hiljaisen korealaispojan, joka on opiskellut Yhdysvalloissa, mutta on nyt kesäkoulun ajan käymässä kotonaan Koreassa. Huvittavinta tässä kaikessa oli se, ettei meille annettu kuin yksi huoneen avain. Jaoimme huoneen ventovieraan kanssa eikä meillä ollut kuin yhdet avaimet. No eihän siinä sitten muuta kuin sovittiin aina, että kuka ottaa avaimen ja minne kukin menee mihinkin aikaan.

Kun olimme saaneet tavarat huoneisiin olikin vuorossa seuraava ruokailu. Vuorossa oli perinteinen korealainen sieni-illallinen. Ruokalistalla oli sieni-tofu keittoa, riisiä ja kimchiä. Jälleen kerran emme sen enempi innostuneet muusta kuin riisistä ja minun mielestä myös keiton liemi oli ihan hyvää! Mutta jo tässä vaiheessa ikävä lihan pariin alkoi pikkuhiljaa kolkuttaa takaraivossa. Illallisen jälkeen kävimme pelaamassa pingistä ja myöhemmin vietimme aikaa muiden vaihtarikavereiden kanssa. Ilta meni ihan rattoisasti ja unikin maittoi pitkän päivän jälkeen.


Seuraava päivä olikin hieman jännittävämpi, ainakin minulle. Lähdimme aamulla 8.30 ajamaan bussilla kohti Unification Observatoria. Kyseinen paikka sijaitsee siis lähellä Pohjois-Korean rajaa, mutta turvallisella etäisyydellä. Minä olin hieman vastahankaan ajatukselle, mutta meille kerrottiin ettei mitään vaaraa olisi. Paikka oli ikäänkuin näköalatorni, josta meillä oli mahdollisuus tarkastella pohjoisen maisemia, eli lähinnä rantaviivaa ja vuoristoa. Mutta voi ainakin sanoa, että nyt on nähnyt Pohjois-Korean! Alueella oli myös sota- ja dmz-museo, jossa oli Korean sodasta säästyneitä esineitä, aseita ja vaatteita. Museossa esitettiin myös video, jossa kuvattiin sodan eri vaiheet. Korean sota oli vuosina 1950- 1953. Viereisessä kuvassa hilpeyttä aiheuttanut kyltti. "Last Restroom" eli viimeinen käymälä ennen rajan tuntumaan saapumista.










































Kuvissa Pohjois-Korean näkymät sekä patsaat suojelemaan sekä kristittyjä, että buddhalaisia. Patsaiden kasvot kohdistuivat kohti Koreoiden rajaa. Koreoiden rajojen välissä on 4km alue, joka on "ei kenenkään maata". Etelä-Korean puolelta ei pääse 2km lähemmäs tätä ei kenekään maa-rajaa, ja raja-alue on myös rajattu ns. siviilirajalla jo useita kilometrejä ennen rajaa. Aluen kauhistuksen jälkeen myös minä koin, että vierailu oli turvallinen ja mielenkiintoinen.

Seuraavaksi siirryimme kohti Sampo Beachia jossa meille tarjoiltiin lounas ja sen jälkeen saimme pari tuntia vapaa aikaa rannalla löhöilyyn. Lounas tarjottiin taas perinteiseen korealaiseen tapaan, johon kuuluu se, että neljä ihmistä jakaa aina keiton, sekä muut lisukkeet. Jokaiselle kuuluu kuitenkin oma riisikuppi. Tämä lounas poikkesi aikaisemmista ruokailuista siten, että nyt istuimme matalan pöydän ääressä lattialla istuen. Tällä lounaalla meille tarjoiltiin riisin, kimchin ja vihannesten lisäksi myös paikallista lihaa Bol-gu-gieta, joka on porsaan lihaa. Olimme lihasta hyvin ilahtuneita ja saimmekin mahamme hyvin täytetyksi.

Alla kuvia ruokalusta.

















Ruokailun jälkeen siirryimme ravintolan vieressä sijaitsevalle Sampo-rannalle. Keli oli hieman sumuinen, mutta aurinko paistoi silti! Kävimme uimassa Japanin meressä ja vesi oli aivan jäätävän kylmää! Monet pojat kävivät uimassa, mutta minä olin ainut rohkea tyttö! Huvittavinta rannalla oli huomata, että kaikki paikalliset menivät uimaan vaatteet päällä! Tämän näyn jälkeen emme enää ihmetelleet miksi oppaamme pyysi meitä bussissa huomioimaan, etteivät bussikuskit tykkäisi jos uisimme vaatteet päällä ja tulisimme märissä vaatteissa bussiin. Uinnin jälkeen Olli nukahti ja nukkuikin rannan lämmössä yli tunnin. Minä tyydyin pienempiin torkkuihin ja sen jälkeen ryhdyinkin seuraamaan paikallisten kummastuttavia tapoja. :)

Rannalla löhöilyn jälkeen siirryimme kohti Naksan temppeliä. Tämäkin temppeli sijaitsi kukkulalla ja sieltä oli odotettavasti ihanat maisemat. Kukkulan juurella oli pieni lampi jonka keskellä oli betoninen ympyrä. Oppaamme kertoivat, että jos saisi heitettyä kolikon ympyrään se tuottaisi hyvää onnea. Onnistuimme siinä molemmat! :) Kukkulan laella oli taas yksi Buddhan patsas. Oppaamme kertoi että tämä patsas oli terveyden ja hyvän onnen patsas ja, että korealaisen kulttuurin mukaan äidit tulivat rukoilemaan Buddhalta hyvää onnea lastensa kokeisiin aina 100 päivää ennen koetta ja jokaisena päivänä sen jälkeen ennen kokeen suorittamista.








































Naksan temppeli-alueen jälkeen siirryimme illallisen kautta takaisin hotellille. Hotellilla pelasimme vähän biljardia, mutta olimme niin väsyneitä, että muiden mennessä laulamaan karaokea, siirryimme nukkumaan jo kymmenen jälkeen. Minun nukkumaan menemiseni ei tosin ollutkaan niin helppoa sillä huonetoverini halusi keskustella uskonnostaan kanssani aina yhteen asti yöllä. No ainakin opin paljon islaminuskosta. Ainiin ja täytyy muistaa mainita, että hotellin aamiainen oli vähintäänkin huvittava. Meille kerrottiin, että aamiainen olisi amerikkalainen aamiainen, joten aamiaisella tarjottiin tottakai ranskalaisia! Tämän lisäksi tarjolla oli myös kimchiä. Me tyydyimme suklaamuroihin ja vesimeloniin.

Seuraavana aamuna lähdimme liikkelle kello 9.00. Meidän oli tarkoitus mennä suoraan Phoenix Parkiin Bongpyeongiin (laskettelukeskus). Mutta oppaamme olivat keksineet, että poikkeasimme matkalla katsomaan paikallista kalastajakylää ja sen kalamarkkinoita. Kokemus oli kaikkea muuta kuin miellyttävä ja kaloja pidettiin sellaisissa oloissa, ettei sitä ikinä sallittaisi Suomessa. Samoissa altaissa saattoi elävien kalojen lisäksi "uida" myös kuolleita. Osa kaloista oli liian matalissa altaissa ja näyttivät erittäin kärsiviltä. Kaloja ja kaikkea muuta merenelävää oli niin paljon, ettemme ole eläessämme nähneet mitään vastaavaa! Ensimmäinen ajatuksemme oli "tämä on sitä mitä näkee televisiossa". Muttei kumpikaan meistä olisi voinut kuvitella, että jossain tosiaan on tällaista. Markkinoilla oli myös tarjolla paljon kuivattua kalaa, joiden ympärillä pörräsi kymmeniä kärpäsiä. Mikään Suomen terveyslaki ei voisi sallia, että ihmiset söisivät jotain tällaisesta paikasta. No meillä meni ainakin kiinnostus mereneläviin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Alla muutamia kuvia kalamarkkinoilta, katsokaa ja ihmetelkää.



















































Viimeisenä ohjelmassamme oli siis matka Phoenix Parkiin. Ajoimme bussilla noin tunnin verran Bongpyeongin kylään ja saavuimme yhdelle suosituimmista laskettelukeskuksista. Perillä söimme ensin lounaan, joka oli yllättäen possunpihviä ja riisiä! Ja ruokailuvälineinä oli haarukka! Vaikka täytyy kyllä vähän kehua, että puikoilla syöminen on sujunut molemmilta aika mallikkaasti. :) Lounaan jälkeen menimme gondoolihissillä vuoren huipulle, jossa oli näin kesä aikaan pieni teemapuisto. Puistossa oli eläimiä ja muutama lasten leikkeihin tarkoitettu väline, mm. jättiläismäinen keinu. Viivyimme paikanpäällä vain tunnin, jonka jälkeen lähdimme matkaamaan takaisin kohti Soulia. Perille saavuimme noin kuuden aikaan ja koululta tallustemille onnellisena kotiin. Ohjelmassa ei ollut muuta kuin seuraavaa koulupäivää varten luettava artikkeli maailman uskonnoista.






Tänään oli meidän ensimmäinen virallinen koulupäivä ja lähdimme aamulla väsyneinä, mutta odottavin mielin kohti koulua. Koulu alkoi kello kymmenen. Ensimmäisenä meillä oli Korean kulttuuri -kurssi, jonka opettajan toimii kanadalaissyntyinen mies, mutta hän on asunut jo viimeiset 26 vuotta Koreassa. Opettaja oli erittäin mukava ja tavallaan myös hassu. Meille tuli hänestä mieleen jokin Harry Potterin Tylypahka-koulun opettaja. Aamutunnit loppuivat kello 12.00, jonka jälkeen meillä oli kahden tunnin ruokatauko.

Täällä on satanut nyt 12 tuntia putkeen ja sateen on luvattu jatkuvan ainakin huomiseen. Emme ole ikinä törmänneet tällaiseen sateeseen, joka kastelee sinut vaikka sinulla olisikin sateenvarjo. Olli ei suostunut aluksi turvautumaan sateenvarjoon ja ruokatunnilla siirtyessämme läheiseen Lotte ostoskeskukseen syömään oli Olli aivan litimärkä. Joten ruokailun päätteeksi todettuamme ettei paita kuivuisi, kävimme samassa rakennuksessa sijaitsevassa E-Martissa ostamassa Ollille uuden paidan.

Iltapäivätunnit jatkuivat kello kaksi ja myöskin seuraavan tunnin opettajan voisi kuvitella kuuluvan Tylypahkaan. Comparative Economic Development kurssin opettajamme on iranilaissyntyinen nainen, joka asuu nykyään Englannissa. Nainen oli hyvin persoonallinen, mutta hauska ja olimme myös hyvin vakuuttuneita siitä, että aihe oli mielenkiintoinen!

Iltapäivällä kotiin saavuttuamme meitä odotti kodin siivous ja pyykkien pesu. Koti on nyt siivottu ja viimeinen koneellinen pyörii. Pesukoneesta voisi mainita sen verran, että se soittaa jokseenkin joululaulua muistuttavan laulun aina kun pesu on valmis!

Huominen päivä on mielenkiintoinen, sillä meille on järjestetty myös viikonlopuiksi ohjelmaa. Huominen ohjelma olisi vienyt meidät tutustumaan Gyeongbokin palatsiin, mutta koska huomiseksi on luvattu kovaa vesisadetta menemmekin luistelemaan! Meillähän ei ole tietenkään mitään hätää luistimilla, mutta mielenkiintoista on nähdä miten, esimerkiksi meksikolaiset ja espanjalaiset pärjäävät! :)

Tältä erää ei sen enempää, lisää kuulumisia kirjoitellaan sitten varmaan jo huomisen luisteluretken jälkeen!

Henna & Olli