lauantai 31. heinäkuuta 2010

Hellou!

Mitäpä Suomeen kuuluu, muuta kuin lämmintä? Siellä ollut lämpimämmät kelit kuin täällä. Harmittaisi ellemme tietäisi, että tulee ne auringonottokelit tännekkin. Lämmintähän täälläkin on koko ajan, mutta harmi vain pilvistä. Mutta eipä siitä sen enempää. Mennyt viikko on ollut mainio. Viikko sitten perjantaina ei ohjelmassamme ollut mitään erikoisempia, joten päätimme lähteä kiertelemään kaupunginosaamme (Banpo-Dong) ja eritoteen sen useita kahviloita. Kaupunginosa jossa asumme, on yksi Soulin varakkaimmista kaupunginosista ja meidän täällä asuminen onkin herättänyt paikallisissa ihmetystä. Kahviloita kiertäessämme saimmekin ajan kulumaan vohveleiden ja erinäisten juomien parissa useamman tunnin. Täkäläinen kahvilakulttuuri (vaikkakin suurin osa kahviloita onkin isoja Amerikkalaisketjujen kahviloita) on mieleemme ja luultavasti tulee vielä seuraavien kuukaisien aikana hyvinkin tutuksi.




Kuvassa: Maukkaat vohvelit, Hennan vohvelissa oli ihan oikean mansikan makuisia mansikoita.

Lauantaina ohjelmassa meillä oli grillailupäivä. Muiden ISP- opiskelijoiden ja tutoreiden kanssa tapasimme kahden pintaan koululla. Toisin kuin muina päivinä, tällä kertaa me olimme myöhässä ja muut joutuivat odottamaan meitä. Noin pari kymmentä minuttia yli kahden pääsimme lähtemään kohti Han -joen rantaa. Matka oli odotettua pidempi, sillä aluksi matkasimme noin puoli tunita metrolla, jonka jälkeen vuorossa oli metron vaihto. Seuraavassa metrossa matkustimme vielä noin parikymmentä minuuttia. Vihdoin saavuimme "perille" tai ainakin luulimme niin. Pysäkki oli World Cup Stadium, jossa vuonna 2002 pelattiin mm. jalkapallon maailmanmestaruusfinaaliottelu. Tällä pysäkillä kävimme hakemassa kaupasta hieman pikkusuolaista ja juotavaa.

Kauppareissun jälkeen kuulimme, että matkaa määränpäähän olisi vielä taksi matkan verran. Tämä aiheutti keskuudessamme ihmetystä (ja kuumuudesta johtuen hieman turhautumistakin). Taksien saaminen yli kolmenkymmenen hengen porukalle lennosta oli aikaavievä projekti. Eteenkin kun osa taksikuskeista ei suostunut ottamaan meitä kyytiin, syynä tähän oli se, että määränpää oli liian kaukana! Tätä on vieläkin hieman vaikea ymmärtää... No loppujenlopuksi kaikille järjestyi kyyti. Matkaa taksilla muodotui n. 5-7km ja hintaa matkalle tuli 4000 wonia eli 2,8 euroa. Tämän kun vielä jakaa neljälle niin taksimatkan hinta ei ollut todellakaan paha!

Kuvassa: Grillailua

Perille päästyämme tuutorit ja osa opiskelijoita meitä jo odottelikin. Paikalla meille oli varattu katos ja useampi grilli. Ruokana grillilihaa (possua, mitäs muutakaan), salaatin lehtiä ja virvokkeita. Aikaavievän matkustamisen jälkeen grilliliha maistui enemmän kuin hyvältä. Muutenkin ilmapiiri ja keli oli todella hyvä. Ruokailun jälkeen siirryimme muun porukan mukana joen rantaan jatkamaan iltapäivän ja alkuillan viettoa. Porukalla nautittiin hieman rauhallisemmasta suurkaupungin maisemasta. Allekirjoittanut keskittyi ajankuluksi ja kulttuurin innoittamana rakentelemaan rantakivistä enenmmän tai vähemmän täkäläiseen kulttuuriin kuuluvia "kivi taideteoksia" ja Henna keskittyi kuvaamaan rantamaisemia.





Kuvassa: Han- joen rannalta










Kuvassa: Kylläiset miehet






Kuvassa: ISP kavereita.







Kuvassa: Local art a'la Me





Illan tullessa lähdimme porukalla kohti kotejamme, me Banpohon, loput Konkukiin. Taksin saaminen leirintäalueelta kesti, taas, tovin, mutta onneksi taksikyyti järjestyi. Rankan päivän pätteeksi uni maittoi ja illalla emme jaksaneet enää lähteä ulos. Tämä taisi olla yleinen trendi, sillä koko porukasta vain muutama jaksoi lähteä illanviettoa jatkamaan.



Sunnuntai oli viikon ainoa vapaapäivä kouluhommista ja aktiviteeteistä. Tai no olisi, ellei sunnuntaita olisi tarvinnut viettää kokeeseen valmistautuessa. Puoli päivää meni löhöillessä kotona ja alkuillan tullen rupesimme hieman heräilemään. Meidän piti häätää itsemme kotoa läheiseen Starbucks kahvilaan opiskelemaan, koska kotona olisi ollut liikaa opiskelua häiristeviä tekijöitä (lue: tv, tietokone). Kahvilassa meillä olikin hyvä työrauha. Toki silloin tällöin puheenaiheet eksyivät General Euljista, Shillan kuningaskunnasta ja Buddhalaisuuden synnystä, mutta pääosin saimme luettua hyvin maanantaiseen kokeeseen. Sunnuntain saldoksi jäi hyvät päiväunet, hyvin monta kahvia, jääteetä, leivosta ja toivon mukaan hieman tietoakin päähän.


Kuvassa: Monistenippu Korean kulttuurikurssilla käsiteltävistä asioista.


Maanantain koulupäivä alkoi Korean kulttuurikurssin ensimmäisellä kokeella. Tämä oli siis yksi kesän kolmesta kokeesta. Itselle jäi suhteellisen varma olo kokeen tehtyä. Myös Henna lähti kokeesta hyvillä mielin, tosin Henna mainitsi, että kiire meinasin tulla kun unohti katsoa paperin toiselle puolelle ja puolet kysymyksistä jäi melkein huomaamatta. Onneksi aikaa vielä oli ja Henna sai palautettua kokeen molemmin puolin tehtynä. Iltapäivällä olisi ollut Vertailevan talouden kehityksen kurssin tunnit, mutta demokraattisesti äänestettyämme ja äänin 2-0 päätimme jättää tunnit välistä ja suunnata Suomen suurlähetystöön. Hoidettavana asiana oli palauttaa henkilötietolomakkeet suurlähetystöön. Rakennus jossa suurlähetystö sijaitsi oli vaikuttava. Rakennus on 23-kerroksinen ja Suomen lähetystö sijaitsi 17. kerroksessa. Varmasti hyvät maisemat suurlähetystön työntekijöillä.
Tämän jälkeen hetken mielijohteesta matkalla kotiin päätimme pysähtyä Express Bus terminal pysäkin ostoskeskukseen. Tällä kertaa ei mukaamme mitään ostettavaa tarttunut. Tosin nälkäisinä pysähdyimme ensimmäistä kertaa reissun aikana McDonaldsiin. Ensimmäinen kerta siis siksi, että vasta nyt onnistuimme sen löytämään ensimmäistä kertaa! Koko Soulin alueella on siis ainoastaan yhdeksän McDonaldsia. Hintataso on hieman Suomen totuttua asiakasystävällisempi. Big Mac ateria maksoi noin 3,5e ja lounasaikaan samaisen aterian saa noin kahdella eurolla. Vähemmän mäkkärissä asioiville, että samainen ateria maksaa suomessa kuusi euroa. Tämän jälkeen nokka kohti kotia ja päiväunia ennen illan treenejä.
Illalla ohjelmassa minulla oli elämäni ensimmäiset korealaiset salibandytreenit. Olin aikaisemmin Suomessa ja täällä ollessani ollut yhteydessä Korean Salibandyliittoon. Liitosta sain tarvittavat yhteystiedot. Maanantaina sitten illalla yritin kartalta löytää epämääräisin ohjein varustetun liikuntahallin sijaintia. Harjoitukset pidettiin Ttukseomin pysäkin lähellä eli noin 35 minuutin matkan päässä kodistamme.
Perille kuin ihmeenkaupalla löysin heti (en ole tunnettu erityisen hyvänä kartturina ja siksi Henna onkin meillä se, joka yleensä karttaa lukee). Halli oli monitoimihalli, josta liikuntahallin lisäksi löytyi mm. uimahalli ja autoille oli autohalli, joka Suomessa tunnetaan nimellä parkkihalli, hallissa esiintyi Joel Hallikainen. Vitsi vitsi, hiukan kevennystä. :) väsyttää.
Paikalle tullessani hallissa oli vajaa kymmenkunta korealaista, jotka puhuivat vaihtelevalla menestyksellä englantia. Esittelin itseni ja jäin enemmä juttelemaan yhden paikallisen tytön kanssa, joka taitoi englannin muita paremmin. Hän kertoi, että tämä oli hänen 3. kertansa, minä vastaavasti kerroin, että tämä oli minun ensimmäinen kertani. Tästä tyttö vilpittömästä ilahtui kun huomasi, ettei ollut ensimmäinen "vasta-alkaja". No, kun keskustelu eteni hieman pidemmälle selvisi, että kerta oli tytölle kolmas koko hänen elämänsä aikana ja minä vastaavasti kerroin, että tämä oli minulle ensimmäinen kerta näissä harjoituksissa, mutta olen pelannut noin 12 -13 vuotta. Tyttö oli hieman pettynyt kuullessaan tämän. Kellon tullessa kahdeksan paikalli oli noin 15 korealaista ja länsimaalaisia minä + neljä muuta. Sitten minulle kerrottiin, että länsimaalaisille oli oma joukkue (joka on voittanut viimeisenä 4 vuotena peräkkäin Korean mestaruuden) ja korealaisille oltiin perustamassa toista joukkuetta. Treenit väen vähyyden vuoksi pidettiin yhdessä. Muut länsimaalaiset olivat: Ville Suomesta, Henrik ja Magnus Ruotsista (Henrik on tosin asunut Koreassa jo 5 vuotta) ja Lucas Tsekeistä. Tahtomatta kuulostaa yhtään ylimieliseltä niin voin sanoa, että eroa allekirjoittaneen ja korealaisten välillä oli kuin yöllä ja päivällä. Vaikka treenien taso ei ollut aivan samaa luokkaa kuin mihin olen Suomessa tottunut, oli treenit kuitenkin erittäin mukava ja piristävä kokemus. Eteenkin minua ilahdutti se, että porukkaan oli todella helppo päästä mukaan ja muutenkin porukka oli todella mukavaa. Toisaalta tuskin ketään haittasi kun saivat mukaan uuden pelaajan... Seuraavat harjoitukset olisivat taas maanantaina. Niitä odotellessa :) Porukan matalan tason vuoksi Hennankin olisi mahdollista liittyä joukkueeseen ja joukkueen aikaisemman hyvän menestyksen huomioon ottaen meillä olisi mahdollisuus voittaa yhdessä Korean mestaruus. Sitä on tuskin kovin moni pari tehnyt! :)

Kuvassa: Illallinen a'la Henna. (riisiä, sikanugetteja ja banaania, oli yllättävän hyvää!)

Kuvassa: General Euljin patsas. General Eulji taisteli Goguryeon kuningaskunnan puolella Kiinaa vastaan 600-luvulla. (Korea oli jaettu kolmeen kuningaskuntaan vuosina 300 -660. Goguryeo, Baekje, Shilla)



Kuvassa: Kaupunki maisemia.


Kuvassa: Vasemmassa reunassa olevassa rakennuksessa Suomen suurlähetystö.

Tiistai oli koulu- ja arkipäivä muiden joukossa. Paitsi Henna oli varannut itselleen kampaajan ja aikoi ottaa hiustenpidennykset. Pienen hintavertailun jälkeen Henna löysi kuin löysikin mukavan oloisen ja sopivan hintaisen kampaamon. Ensimmäisessä kampaamossa hiustenpidennykset ja niiden laitto olisi maksanut 600 000 wonia, toisessa 750 000 W, kolmannessa 500 000 W ja neljännessä 300 000 W, eli noin 215 euroa. Hinta oli siis huomattavasti Suomen hintoja edullisempi, jossa vastaava työ maksaa keskimäärin noin 500 euroa. Täällä Hennan ilta sitten menikin, sillä kampaamoaika oli varattu kello 21.00. Rapiat kaksi tuntia myöhemmin Henna tuli kotiin huomattavasti pidempien ja erittäin näyttävien hiusten kera! Henna itse kuten myös minäkin oli erittäin tyytyväinen työn jälkeen. Hyvä niin. :)

Kuvassa: Hennan uudet hiukset.
Keskiviikkona tuttuun tapaan ei ollut koulua vaan Cultural Workshop. Ohjelmassa oli päivä Ocean World vesipuistossa (linkki:http://http//www.daemyungresort.com/asp/language/english/vivaldi/oceanworld.asp) Kyseinen puisto on Korean suurin ja yksi Aasian suurimmista. Puisto alueella kieltämättä oli kokoa melkoisesti, mutta päivän pilasi mieletön väenpaljous. Ihmisiä tavallisena keskiviikko päivänä oli tuhansia. Ihmisten paljoudesta kertoo mm. se, että jonot liukumäkiin olivat yli kaksi tuntia. Muuten puisto oli mukava ja mieluisaa vaihtelua luokassa istumiselle. Valitettavasti väkimäärä alensi reissun arvosanaa. Erikoinen yksityiskohta oli se, että jokaisen oli pidettävä uimahattua vesipuistossa. Koreassa kaikissa uimaloissa ja vesipuistoissa on uimalakki pakko. Sillä ei ole väliä millä päänsä peittää, mutta peitettävä se oli. Mekin siis muiden joukossa vietimme päivän typerät uimalakit päässä.



Kuvassa: Henna ja uimalakki. Oli ihme, että kaikki ne uudet hiukset mahtuviat pienen lakin sisään!
Torstaina saimme maanantaiset kokeet korjattuina takaisin. Koemenestys oli molemmilla erittäin hyvä. Itse sain koetulokseksi 94/100 ja Henna 88/100. Suomalaiset olivatkin keskiarvolta luokan toiseksi parhaita skotlantilaisten jälkeen. Tähän tietysti vaikutti se, että skotit pystyivät opiskelemaan äidinkielellään ja me emme. (Ollin ja Hennan kootut selitykset:))
Iltapäivällä minulla oli esitys Taiwanin talouden kehityksestä. Sitä olin valmistellut kaksi iltaa ja esitys meni mielestäni hyvin. Opettajakin oli samaa mieltä ja arvosanaksi sain 94/100 eli kiitettävä.
Kotiin päästyämme oli Hennan vuoro pakertaa esityksensä kimpussa, sillä Hennalla oli perjantaina esitys Kiinan talouden kehityksestä. Tämän parissa Hennalla menikin kevyet 7,5 tuntia, lopputuloksena 20 Power Point slideä. Itse olin jo nukkunut tovin ennekuin Henna vihdoin sai esityksensä valmiiksi.
Perjantai aamupäivä oli tuttuun tapaan luokassa istumista ja nukahtamista vastaan taistelua. (Kuunnella kaksi tuntia vieraalla kielellä ilman taukoja tarinoita jostain korealaisesta kaverista vuodelta 800 saattaa olla puuduttavaa). Iltapäivällä oli vuorossa Hennan esitys. Edellisillan aherrus palkittiin ja esitys meni erinomaisesti. Myöskin Henna sai arvosanaksi 94/100. Tällä kurssilla me kolme suomalaista saimme koko kurssin parhaat arvosanat (tosin kurssi on suhteellisen pieni, 8 opiskelijaa, mutta kuitenkin).
Illalla ohjelmassa oli hieman viihdettä, sillä joka kuukauden viimeinen perjantai on Soulissa se kovin biletyspäivä. Kotoa lähdimme yhdeksän jälkeen kohti koulua, jossa tapasimme muut opiskelijat. Täällä istuskelimme ja nautimme toistemme seurasta muutaman tunnin verran. Aika meni sen verran nopeasti, että jouduimme juoksemaan viimeiseen kello 00.00 lähtevään metroon. Onneksi kerkesimme. Keskustassa jäimme sen kaupunginosan pysäkillä pois, josta oli lyhyin matka baarikadulle tai paremminkin kaduille. Täällä on yksi kaupunginosa joka on täynnä baareja. Yöklubeja on kymmeniä eri musiikkigenreittäin ja näiden välissä on taas kymmenittäin pienempiä pubeja ja kuppiliota. Tällä reissulla näimmekin taas lisää länsimaalaisia, kymmenittäin jenkkien sotilaita. Olimme sen verran isolla porukalla liikenteessä, että emme oikeen päässeet yksimielisyyteen siitä minne menisimme ja aikaa tuhlautui valtavasti siihen, että jotakuta joutui aina vuorollaan odottamaan. Loppujenlopuksi menimme kahdestaan yhteen pienempään baariin nauttimaan lasilliset. Mikko ja pari skottia liittyi seuraamme ja loput suuntasivat pääosin yhdellä NP2- nimiselle HipHop klubille. Hetken istuskeltuamme otimme taksin kotiin. Kuskilla oli ongelmia löytää perille ja matkaan sisältyikin noin 4 U- käännöstä. Onneksi tunnistimme sen verran lähipaikkoja, että osasimme käsimerkein opastaa kuskin perille. Hintaa muodostui 10 euroa ja matka oli toistakymmentä kilometriä.
Kuvassa: Henna bileiltana.
Lauantaiaamuna osittain Hennan hiekosta olosta ja molempien väsymyksestä päätimme jättää keskäkouluun kuuluvan retken väliin. Tämä osottautui hyväksi päätökseksi sillä uni maittoi puoli yhteen asti ja myöhemmin kuulimme, että päiväinen reissu oli ollut enenmmän tai vähemmän surkea: 8 tuntia bussissa istumista ja 30 minuttiia riisikakkujen tekemistä (matkan olisi kuulunut kestää kaksi tuntia, mutta paikallisten lomaviikoista johtuen matka oli venynyt). Näin jälkikäteen olemme erittäin tyytyväisiä päätökseemme.
Lauantai on mennyt leffaa katsellessa ja illalla kävimme läheisessä BBQ ravintolassa päivällisellä. Kokeeseen opiskelun ajattelimme jättää sunnuntaille (huomenna kaduttaa, että jätimme...) Vauhdikas ja pääosin erittäin mukava viikko takana ja seuraava viikko onkin viimeinen kesäkouluviikko. Nopeasti aika on mennyt ja paljon on tullut tehtyä. Paljosta nukkumisesta huolimatta aikaa on jäänyt muuhunkin. Seuraavan kerran koulu ja reissukuulumisia laitetaan tulemaan taas ensiviikon puolella. Toisin sanoen heti, kun on taas jotain erikoisempaa kerrottavaa :)
Siihen asti mukavia lomapäiviä lomalaisille ja jaksamisia jo töihin palanneille! :)
Terveisin Olli ja Henna

































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti