Urheilua, koulua, lomaa ja Suomen vieraita

Viime kirjoituksesta on taas tovi vierähtänyt. Tarkoituksemme oli kyllä jo viime viikolla kirjoitella, mutta kone ei suostunut yhteistyöhön kanssamme. Viimeisen kuukauden aikana on koulu alkanut ja rutinoitunut. Minun salibandykausi on alkanut ja vanhemmat tulivat meitä moikkaamaan viime viikolla.

Syyskuun alussa noin 2 tunnin ajomatkan päässä Soulista Chuncheonissa oli eräänlainen salibandykauden avaus. Osallisuimme katusählyturnaukseen, jossa oli paikalla yhteensä 16 miesten joukkuetta ympäri Korean. Turnaus pidettiin 1st World Leasure Games -tapahtuman yhteydessä ja ihmisiä paikalla oli viikonlopun aikana lähemmäs 10 000. Itse pelit menivät suhteellisen mainiosti. Meidän joukkeesta väki jaettiin puolisi kahteen joukkueeseen. Meidän joukkueeseen kuuluivat minun lisäksi ruotsalainen Daniel ja Korean salibandyliiton puheenjohtaja Kim. Tuloksena oli 3.sija ja pronssia. Toinen joukkueemme Floorboppers voitti kyseisen turnauksen. Eli saldo oli erittäin hyvä! Itselläkin pelit tuntui menevän odotettua paremmin pitkän tauon jälkeen, saldona noin 15 maalia.

Varsinainen Korean liigan ensimmäinen peli olikin sitten viikon päästä edellisestä. Peli pelattiin Ansanissa noin 45 minuutin ajomatkan päässä Soulista. Myöskin Henna mahtui mukaan katsomaan peliä, vaikka suurinosa ajasta taisikin mennä kolmevuotiaan Heini tytön kanssa leikkiessä. Ensimmäisen ottelun vastustaja oli Seoul Zeus. Joukkue oli entuudestaan meille tuttu, sillä meillä on heidän kanssa yhteiset harjoituksen joka maanantai. Lopputuloksena oli 8-1 voitto. Kauden avaus ja taistelu mestaruudesta ei olisi voinut paremmin alkaa. Meidän kentällisen, jossa minun kanssa pelasi kaksi muuta suomalaista Matti ja Mikko, peli kulki hyvin yhteen ja viimeistelimmekin 7 joukkueemme maaleista. Seuraava peli on 3.10 ja vastaan asettuun IBK Snippers, joka koostuu useasta Korean maajoukkueen pelaajasta ja on yksi kauden kovimmista vastustajistamme. Mielenkiinnolla odotan kyseistä ottelua:)

Floormoppers vs. Seul Zeus

Ei se pelaajien määrä vaan laatu.
3.sijan pokaali Chuncheon turnauksesta.

Viime viikolla saimme vieraiksemme odotettuja vieraita, nimittäin vanhempani. He olivat ottaneet viikon lomaa töistä ja tulivat tutustumaan suurkaupugin elämään meidän luoksemme.

Lento saapui tiistaiaamuna kahdeksan jälkeen. Suomituliaisten (ruisleipä,juusto,metwursti, salmiakki, juhla mokka) ja rupattelun jälkeen esittelimme kotimme ja kävimme tutustuttamassa vanhempani korealaiseen ruokaan. Henna oli suunnitellut koko viikoksi ohjelmaa eli lepäämään tänne ei oltu tultu:) Ohjelmassa oli mm. patikointia, eläintarha, nähtävyyksiä ja shoppailua..

Korean sotamuseo oli etenkin isän ja minun mieleen, kyllä naisväkikin mukana oli, mutta ehkä heitä kyseinen museo ei aivan samassa määrin kiinnostanut:) Museo kattoi historian 500-luvulta tähän päivään saakka, tosin pääpaino oli vuosien 1950-53 tapahtumissa. Korean sodan 60-vuoden muistopäivän muistoksi museoon eli rakennettu erillinen valtavankokoinen lisäsiipi, joka käsitteli kyseisen ajan ja DMZ:n tapahtumia. Aikaa museossa vierähti lähemmäs 5 tuntia ja sen takia sunnuntain muu ohjelma siirrettiinkin seuraavaksi päiväksi.

Minä ja isä tutustumassa paikalliseen K1-panssarivaunuun.
Valtavan kokoinen patsas kuvastaa kahta veljeä, jotka taistelivat eri puolilla Korean sodassa.
Naiset sotamuseossa.
Valokuva DMZ:stä
Maaliskuussa 2010 Etelä-Korealaisen sotalaivan upottaneen torpedon osa.

Perjantaina sää suosi meitä ja ohjelmassamme oliki Soulin eläintarha, jossa me Hennan kanssa olimmekin jo kerenneet aikaisemmin käydä. Tällä kertaa halusimme näyttää kauniin eläintarhan myös vieraillemme. Kuumasta kelistä ja auringosta huolimatta eläimet olivat suhteellisen virkeitä ja päivä menikin nopeasti mukavissa merkeissä.



Keskiviikkona hyvin nukuttujen yöunien jälkeen lähdimme metrolla kohti pohjoista Soulia. Täältä yhden metrovaihdon ja pienen bussimatkan ja puolen tunnin kävelyn jälkeen olimme Baek-vuoren juurella. Päivä oli siis pyhitetty patikoimiselle. Reput oli varattu täyteen juotavaa, mutta patikointikengissä oli meillä toivomisen varaa. Kenelläkään meillä ei varsinaisesti ollut lajiin sopivia välineitä. No, emme antaneet sen häiritä ja lähdimme kapuamaan kohti huippua. Matkaan huipulle meni rauhallisella tahdilla(halusimmehan pysähtyä myös nauttimaan maisemista) meillä aikaa noin 3 tuntia. Huipun maisemat olivat kyllä vaivan ja kiipeämisen arvoiset! Huipulla sykemittarini näytti korkeudeksi 384 metriä merenpinnan yläpuolella. Alas tultiikin vauhdikkaammin ja aikaa meni vain noin kolme varttia.
Baek-sanilta.
Pala Korean kotikaupunkia.

Torstaina meidän Hennan kanssa piti käväistä koulussa, ettei viikon takia jäädä liikaa jälkeen. Onneksi koulua ei olut kuin 3 tuntia, sillä välin vieraat pääsivät omatoimisesti tutustumaan koulumme ympäristöön ja lähialueisiin. Iltapäivällä lähdimme keskustaan kiertelemään (shoppailemaan) ja illalla oli tarkoitus poiketa Seoul Towerissa.

Kyseisenä päivänä allekirjoittanutkin pääsi tekemään televisiodebyyttinsä, sillä minua "haastateltiin" ja pyydettiin koemaistajaksi johonkin paikalliseen ruokaohjelmaan. Tosin osuuteni ohjelmasta oli vähintäänkin minimaalinen:) Tehtävänäni oli maistella eri maiden tulisia mausteita; Japanin wasabia, korean punaista kastiketta ja Thaimaan chilipippuria. Kokemus oli vähitäänkin eksoottinen ja polttava maku ei lähtenyt suusta seuraavaan puoleen tuntiin. Vanhemmissa ja Hennassa tämä aiheutti hieman huvitusta.
Allekirjoittanut Tv-tähtenä.

Iltamaisemia Seoul Towerista.
Metro ruuhka-aikaan.

Lauantaiaamuna seitsämän aikoihin bussi tuli hakemaan meidät neljä hotellin edestä. Ohjelmassa oli matka etelän ja pohjoisen rajalle ja tutustumaan pohjoisen rakentamiin tunneleihin. Ikäväksemme opas ja aikataulun kiireys olivat iso pettymys. Paikasta toiseen liikuttiin vauhdilla ja koko päivää varjosti ikävä minuuttiaikataulu. Tosin itse tunnelit ja näkymä pohjoisen puolelle olivat mielenkiintoisia. Näiden jälkeen kävimme katsomassa tyhjäksi jäänyttä ja autiota rautatieasemaa. Rautatieasema on rakennettu siinä toivossa, että jonain päivänä Koreoiden välillä olisi yhteistyötä ja mahdollisuus liikumiseen rajojen ulkopuolelle.
Näkymä Pohjois-Koreaan.
To Pyeongyang.

Viimeisenä päivän kävimme Insadongissa, joka on turistien suosiossa oleva korean kulttuurin, matkamuistojen ja taiteen keskus. Toisin sanottuna, iso katu täynnä kaikenlaista tilpehööriä ja koreaan liittyvää taidetta ja tavaraa. Aikamme kierreltyämme ja viimeiset ostoksen tehtyämme pysähdyimme lounaalle läheiseen ja yhteen koko Soulin ainoasta 22 kasvisravintolasta. Ruoka ei ollut pahaa, mutta ei mitenkään erityisen mieleenjäävääkään. Tämä ei siis ole pelkästään allekirjoittaneen mielipide vaan myös muu ruokaseurue oli samaa mieltä. Tosin tällä kertaa sentään edes löysimme kasvisravintolan. Edelliskerralla olimme katsoneet paikan internetistä valmiiksi, mutta paikalle päästyämme saimme kuulla, että kyseinen ravintola oli vaihtanut paikkaa. Seurauksena päätimme mennä toiseen ravintolaan. Seuraavassa kahdessa ei ollut ollenkaan kasvisruokavaihtoehtoja ja paikalliset hämmästelivätkin haluamme syödä ruokaa, jossa ei ole lihaa. Pienen etsimisen jälkeen ajattelimme, että kiinalaisesta aivan varmasti saa kasvisruokaa. Pieleen meni. Ravintolan ovessa oli tarra; "yhteistyössä korean turismin kanssa/ korean turismijärjestön palkitsema" tms. Tämä voisi viitata siihen, että ravintolassa puhuttaisiin englania, edes auttavasti. Pieleen meni taas. Kiinalainen ravintola paljastui aivan tavalliseksi korealaiseksi ravintolaksi nimestään "Chinese restaurant" huolimatta. Henkilökunnasta kukaan ei puhunut kahta sanaa enempää englantia. Hetken koitimme elekielellä kertoa mitä halusimme, onneksi joku asiakkaista osasi mutaman sanan englantia ja toimi tulkkina. Lopputulos oli tosin sama kuin edellisissä paikoissa. Ravintolan pääkokki/yrittäjä tosin ohjasi meidät kulman taakse paikalliseen italialaiseen ravintolaan. Täällä korealainen henkilökunta sentään osasi sen verran englantia, että kertoi voivansa valmistaa kasvisruokaa, vaikka sitä heillä ei valmiina listalta löydykään. Loppu hyvin ja nälkä lähti.

Korean cusine.

Maananatai ilta meni sitten kahvilassa rupatellessa ja pakkaamisen parissa. Tiistaina lähdimme puoli kuuden jälkeen kohti metroasemaa ja lentokenttää. Viikko vieraiden parissa oli erittäin mukava ja aika meni nopeasti. Seuraavat vieraat eli Hennan äiti ja sisko tulevatkin noin kuukauden päästä.

Tämä viikko meillä on vapaata koulusta, sillä paikalliset viettävät Chusokia eli Korean kiitospäivää. Tosin meillä viikko menee rästikoulutehtävien parissa. Muutama sata sivua olisi luettavaa ja toistakymmentä tehtävää sekä korean kielen kertausta.

Olli ja Henna