Luistelua, lääkäriä, koulua ja keramiikkaa

Tervehdys viikon tauon jälkeen! Hetkeen pieneen ei olla erinäisistä kiireistä johtuen (kouluakin pitänyt käydä:)) keretty tänne kirjoittelemaan, mutta nyt sitten avataankin suuremmin kokemuksiamme ja tuntemuksiamme viikon edestä. Aloitetaan viime viikon lopulta. Tänne tullessamme olimme tietoisia, että jonkin asteisia sateita saattaa olla luvassa heinäkuussa. No ne sateet eivät olleet ihan samaa luokkaa kuin mihin ollaan kotona totuttu. Sade alkoi perjantaina aamupäivällä ja satoi lakkaamatta sunnuntaiaamuun saakka. Kuten kuvitella voitte, vettä oli paljon ja kaikkialla. Sateenvarjosta huolimatta jalat olivat märät varpaista polviin saakka ja ne paikat jotka sai sateenvarjolla peitettyä sateelta olivat muuten vain märkiä ilmankosteuden ansiosta. Sateesta johtuen viinkonlopun suunnitelmamme menivätkin uusiksi.

Alkuperäinen tarkoitus oli lähteä porukalla katsomaan Gyengbokin palatsia, mutta sateesta johtuen jätimme tämän väliin. Sateesta mainittakoon sen verran, että se on täällä niin yleistä monsuunikuukausina, että paikalliset kenkäalanyritykset ovat yhdistäneet muodin ja käytännön valmistamalla kumisaapaskorkokenkiä. Siinä voisi olla mainio liikeidea myös Suomeen. Alla kuva kyseisistä naisellisista "korkkareista". Hennakin päätti investoida itselleen kumpparit, ei kylläkään korollisia, mutta pirteät ja söpön vaaleanpunaiset. Mainio matkamuisto Suomeen tuotavaksi, aivan varmasti löytyy jatkossakin niille käyttöä!
Kuvassa: Korean muodin edelläkävijät, korkkarikumpparit!

Kuvassa: Hennan uudet kaunokaiset

Koska sateesta johtuen suunnitelmamme menivät uusiksi oli ohjelmassa suomalaisille tuiki tuttua puuhaa eli luistelua! Ennen kuin kerron siitä enempää, nii ei ollut vaikea arvata mikä maa on lätkämaa ja mikä ei taikka mistä maasta jarikurrit ja teemuselänteet ovat kotoisin! Luistelurata oli Lotte Word -sisähuvipuistossa viiden metropysäkin päässä koulustamme. Luistelu maksoi noin 8 euroa ja muutama euro vielä luistimien vuokraan. Huvittavaa oli, että kaikki luistimet olivat kaunoluistimien terillä. Täällä ei selvästikään jääkiekkoluistimia tunneta. Hennalle tyttönä kaunoterät olivat tietenkin tuttu juttu, mutta itselleni aivan uusi kokemus. Onneksi luistelu on kuin polkupyörällä ajo, kerran opittuaan sitä ei unohda, vaikka jalassa olisikin tyttöjen luistimet.

Luistelemaan lähti kesäkoulustamme toistakymmentä opiskelijaa ja kuten arvata saattoi, me suomalaiset olimme valovuoden muita edellä luistelutaidoiltamme. Monelle espanjalaiselle, skotlantilaiselle ja kiinalaiselle kokemus jäällä oli ensimmäinen laatuaan. Tästä johtuen meno näytti kuin suomalaisen ala-asteen 2. luokan liikuntatunnilta. Kauhean moni ei kaatuillut, mutta liikkuminen oli kömpelöä ja vaivalloisennäköistä. Etenkin jarruttaminen tuotti luokkakavereillemme suurehkoja ongelmia. Minä, Henna ja Mikko koimme tämän hupaisaksi, mutta parhaamme mukaan yritimme opettaa kavereillemme luistelun alkeet. Tunnin kuluttua jonkin asteista edistymistäkin oli havaittavissa. Luistelu oli mielestämme mukava kokemus, hieman jotain tuttua ja turvallistakin kaiken tämän uuden ja vieraan keskellä:)

Kuvassa: Lotte Wordin jäärata, jonka yläpuolelle aukesi sisähuvipuisto.

Kuvassa: Finnish Flash. (Hurja) Meno luistimilla sai hymyn Hennan huulille:)

Kuvassa: ISP:läiset ryhmäkuvassa.

Sunnuntai kului lähinnä nukkuessa, lepäillessä ja kouluhommia hoidettaessa. Vaikka meillä onkin vain kaksi kurssia näin kesällä, aiheuttaa kurssit silti yllättävän paljon tekemistä ja panostamista. Odotammekin hieman pelonsekaisin tuntein syksyn opiskelutahtia...

Alkuviikko maanantai-tiistai oli lähinnä koulunkäyntiä ja arkiaskareiden hoitoa, ennen keskiviikon Cultural workshop -päivää.

Hennaa oli maanantaihin mennessä vaivannut kurkkukipu noin viikon verran ja kun se ei maanantaihin mennessä helpottanut lähdimme lääkäriin kesken koulupäivän. Palvelu sairaalassa oli erittäin ystävällistä ja ulkomaalaisia varten oli erikseen International Clinic. Saimmekin ulkomaalaisten ostastolta mukaamme naisen, joka puhui hyvin englantia. Lääkärin vastaanotolle pääsimme hyvin nopeasti, eikä meidän tarvinnut jonottaa ollenkaan. Lääkäri olikin sitten hieman erikoisempi tapaus. Mies oli iältään noin 40- 50 vuotias ja puhui suhteellisen hyvin englantia. Lääkärin tarkastus oli hyvin perusteellinen ja Hennan nielua tutkittiin mm. nenän kautta työnnettävällä kameralla. Toimenpide näytti ja kuulemma tuntui myös erittäin kivuliaalta. Kuten Henna lääkärille mainitsi, ettei kurkkukipu ollut varsinaisesti nielussa, eikä suun sisällä vaan enemmänkin ulkopuolella, totesi myös lääkäri tämän perusteellisten toimenpiteiden jälkeen. Seuraavaksi lääkäri alkoi puristella kaulaa ulkopuolelta, mikä näytti myös hyvin kivuliaalta. Seuraava kysymys sai meidät molemmat ällistymään silminnähtävästi, sillä lääkäri kysyi Hennalta, että onko häntä kuristettu joskus väkivaltaisesti. Henna ei ollut ensin varma kuuliko oikein ja pyysi lääkäriä toistamaan. Lääkärin toistettua Henna tuijotti lääkäriä ällistyneenä ja vastasi, että ei todellakaan.

Lääkärin diaknoosi kurkkukivulle oli sitten loppujen lopuksi se, että Hennan kurkkuluu heiluu ja kipu aiheutuu siitä. Hän määräsi tästä huolimatta kuitenkin lääkkeitä, joiden nimi jäi meille epäselväksi ja lopulta kun saimme lääkkeet käsiimme ne oli pakattu muovipussiin, eikä missään lukenut lääkkeen nimeä eikä muutakaan tietoa lääkkeestä. Pillerit olivat kaiken lisäksi väriltään oransseja. Päätimme jatkaa buranan voimalla ja aloittaa lääkkeet mikäli olo pahenisi uudestaan. Burana kuitenkin auttoi, eikä kurkkukipu ole nyt palannut sen koommin kun lääkäristä pääsimme.

Maanantaina käytiin hieman shoppailemassa Soulin keskustassa. Koululla tuntien jälkeen oli muutaman kurssikaverin kanssa puhetta ostosreissulle lähdöstä ja loppujenlopuksi reissulle lähtikin noin 20 henkilöä. Kaikki luottavaisina siitä, että me tiesimme minne oltaisiin menossa:) Reissu meni suhteellisen hyvin jos ei oteta huomioon sitä, että eksyimme toisistamme. Minä ja Mikko tehtiin ostoksiamme hiukan nopeammin ja kahden vaatelikkeen koluamisen jälkeen siirryimme urheiluvälineliikkeesseen etsimään Mikolle sisäpelikenkiä. Sovimme Hennan kanssa, että hän soittaisi kun olisi saanut ostokset tehtyä. Henna yrittikin soittaa, mutta tuloksetta, sillä puhelin ei jostai syystä suostunut soittamaan yhteenkään numeroon. Myöskään tekstiviestin lähettäminen ei onnistunut, vaikka suuntanumerot olivat oikein ja puhelimessa oli täydet taajuudet. Noin 45 minuuttia myöhemmin aloin ihmetellä, kun soittoa ei ollut alkanut kuulua. En kuitenkaan ajatellut, että kyseessä olisi hätätilanne ja lähetin Hennalle viestin, jossa kysyin, että miten shoppailut edistyivät ja mainitsin myös, että Mikon kanssa sillä hetkellä olimme Young Lotte nimisessä ostoskeskuksessa.

Henna oli fiksuna tyttönä lähtenyt juoksemaan kohti kauppakeskusta ja sisälle päästyään totesi, että kauppakeskus on kuudessa kerroksessa ja omaa monta uloskäyntiä. Tästä syystä Henna pyysikin päästä kuuluttamaan mikrofonilla kadoksissa olevaa poikaystäväänsä. Henkilökunta vei ystävällisesti Hennan vartijoiden huoneeseen, jossa he ottivat ylös kuulutettavan nimen ja kansalaisuuden. Hetkeä myöhemmin kaijuttimista alkoikin kuulua "Mr. Olli, Mr. Olli from Finland". Olin samalla hetkellä soittanut Hennalle, sillä hän ei ollut vastannut viestiini ja pääsimme selvyyteen, että missä kerroksessa tavattaisiin. Alakerrassa syliini juoksikin säikähtänyt, mutta selvästi huojentunut tyttö. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tästä lähtien kuljemme kuulemma koko ajan käsikädessä, ettei vaan vahingossakaan eksytä uudestaan! :)

Keskiviikkona, kuten monena muunakin aamuna, aamupalan syönti tuppaa jäämään kokonaan väliin. Usein olemmekin matkalla metroasemalta ottaneet mukaan vedet ja voileivät. Meidän onneksi valmis sandwichit ovat olleet sopivankokoisia. Alla kuvanäyte millaisen kinkkusandwichin saa noin 80 sentillä.

Kuvassa: "Kinkkuinen" kinkkusämpylä:)

Aamupalat mukaan napattuamme jatkoimme matkaa koululle, josta tarkoituksemme oli bussein lähteä niin sanotulle päiväretkelle, joka koostuu erilaisista kulttuuriin liittyvistä aktiviteeteistä. Tämän päivän ohjelmassa oli keramiikan tekoa ja tutustumista noin 1700-1800 -luvun Korean elämäntapaan teemakylän muodossa.

Saavuimme koululle muutamaa minuuttia vaille sovitun kahdeksan ja toivoimme ettemme olisi ainakaan pahasti myöhässä, etteivät muut olisi joutuneet odottamaan meitä. Mitä vielä, olimme käytännössä ensimmäiset paikalla. Niin muiden vaihtareiden kuin paikallistenkin käsitys sovitusta ajasta on hieman erilainen mihin olemme Suomessa tottuneet. Loppuporukka valui paikalle seuraavan puolen tunnin aikana. Noin puolen aikoihin, vihdoin, pääsimme lähtemään kohti keramiikkapajaa, jonne oli noin tunnin ajomatka.

Kuvassa: Yksi 25 Han-joen ylittävästä sillasta. Han-joki halkaisee Seoulin kaupungin ja näistä silloista kaupungin alueella on 22 siltaa.

Paikalle saavuttuamme ohjelmassa oli keramiikkatunti. Mieleen meille tuli ala-asteen kuvaamataidontunnit. Monille muille vaihto-opiskelijoille savella askartelu oli ensimmäinen kerta, mutta me olimme koulussa (Huom! Ala-asteella, ei ihme kyllä HAAGA-HELIAssa:)) siihen tottuneet. Aluksi paikallisen savipajan/ taidekoulun opiskelija näytti mallia kulhon tekemiseen, jonka jälkeen jokainen meistä sai kokeilla itse kulhon tekoa. Tämän lisäksi saimme muotoilla savesta oman pienemmän kulhon. Henna teki pelkistetyn ja erittäin kauniin sydämen muotoisen ja kahdella sydämellä koristellun kulhon ja minä ala-asteella kuvaamataitoa hieman harrastaneena ala-astelaisen tekemältä näyttävän savirumiluksen, jonka tarkoitus oli olla enemmän tai vähemmän tähden muotoinen kulho. Mukava huomata, että yli kymmenessä vuodessa omat kuvataiteelliset taidot ovat menneet alas, tai ainakaan mitään kehitystä ei ollut havaittavissa lopputuloksesta päätellen:) Onneksi Hennan teoksen kehtaa laittaa näytille!

Kuvassa: Mestari työssä. Niin ja minä.

Kuvassa: Henna luomassa taideteosta.

Kuvassa: Valmiita tekeleitä. Oikealla Ollin kulho ja vasemmalla Hennan kulho.

Kuvassa: Meidän kulhot/tuikkuastiat valmiina uuniin.

Kuvassa: Taiteilijat itse.

Seuraavana vuorossa oli koko päivän paras hetki, nimittäin lounas. Tähän asti olemme hieman parjanneet korealaisia perinneruokia, mutta tästä ateriasta on pelkästään hyvää sanottavaa! Tofu ja merenelävät eivät ole olleet mieleemme ja aamulla kuullessamme, että päivällä tarjotaan korealaista ruokaa, oli ilmeemme hieman nyrpeät. Heti perään kerrottiin, että lounaana on korealaista BBQ lihaa, niin johan ilmeemme kirkaistuivat. Ateriana oli hiilillä kypsennettyä possua, joka syötiiin kaalin lehden päältä kastikkeen, sipulirenkaiden ja riisin kera. Molempien mielestä ruoka oli erittäin maukasta ja täyttävää. Kerrankin korealaisella ruoalla sai vatsan täyteen!

Kuvassa: Korealainen maittava lounaamme. Keskellä hiilillä possu, oikealla erilaisa lisukkeita ja salaatteja, edessämme vaalea kimchi -keitto ja riisi. Kuvan ulkopuolella lisää erilaisia lisukkeita.

Kuvassa: Olli söi itsensä täyteen (ja hieman enemmänkin) ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon.

Ruokailun jälkeen matkasimme korealaiseen Folk kylään, jonne oli rakennettu yli 260 korealaista rakennusta myöhäisemmän Joseonin dynastian aikakauden mukaan. Kylä oli näyttävä ja kävimme katsomassa katsomassa korealaisen sadonkorjuun tanssi-musiikkiesityksen. Esitys oli näyttävä ja huomiomme oli, että kyseinen tanssi vaatii erittäin kovaa fysiikkaa esiintyjiltä. Esityksen jälkeen vuorossa oli esitys, jossa esiteltiin aikakauden sotilaiden taistelutaitoja hevosien kanssa. Esityksessä miehet tekivät erinäisiä temppuja hevostensa selässä. Henna odotti hevosesitystä erittäin kovasti, mikä osoittautui kuitenkin hieman pettymykseksi hevosten huonon terveydentilan vuoksi. Suurin osa hevosista oli aivan liian laihoja ja vaikutti muutenkin huonokuntoiselta. Temput olivat huimia ja hienoja, mutta hevosten surkeuden vuoksi oli esitystä vaikea katsoa.

Kokonaisuudessaa kylä oli upeasti rakennettu ja sen parissa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, valitettavasti aikataulusta johtuen jouduimme tutstumaan kylään vain pintapuolisesti.

Kuvasssa: Henna ja onneatuova kivi. Uskomuksen mukaan kiveä hieromalla, kivi tuottaa onnea poikalapsien saamisessa.

Kuvassa: Korealaiset näyttävissä puvuissaan tanssimassa ja soittamassa sadon kunniaksi.

Kuvassa: Tanssiesityksen koreaografia vaatii esiintyjiltä aikamoista akrobatiaa.

Kuvassa: Me ja parisenkymentä paikallista eskarilaista:)

Kuvassa: Mongolianhevoset ratsastajineen.

Kuvassa: Akrobatiaa hevosen selässä.

Kuvassa: Ilman käsiä.

Kuvassa: Folk Villagen taloja ja kasvimaata.

Kuvassa: Korealaisia esikoululaisia luokkaretkellä.

Kuvassa: Peukku esitykselle! Hennan uusi ystävä. Pieni tyttö istui esityksen ajan Hennan vieressä ja kovasti tuntui tykästyvän Hennaan. Tyttö mm. nojaili Hennaan ja toistuvasti laittoi kätensä Hennan reidelle, sekä katseli ja hymyili:)

Torstaina vuorossa oli alkuviikon tapaan koulua. Aamun tunneilla kävimme läpi buddhalaisuuden syntyä Koreassa ja Korean eri aikakauden kuningaskuntia ja dynastioita. Iltapäivällä vuorossa oli Vertailevaa talouden kehittymistä ja aiheina mm. Import substitution Industrializationia(ISI) eli kotimaan talouden kasvattamista erilaisin ulkomaan tuontia rajoittavin tekijöin. Toinen päivän aihe käsitteli mm. devalvoitumista ja valuutanmuutoksia. Tänään jopa opittiin jotain ja koulupäivä oli muutenkin mukava. Koulun jälkeen kävimme avaamassa paikalliset pankkitilit ja laitoimme viisumihakemukset aluille. Prosessi oli nopea ja hyvin järjestetty, ainoa kummastuksen aihe oli, kun meille kerrottiin, että nettipankkitunnukset on mahdollista saada vasta 3kk päästä pankkitilin avaamisen jälkeen! Turvallisuussyistä kuulemma. Mitä ikinä se tarkoittaakaan.. Saimme nyt siis käyttöömme vanhat kunnon pankkikirjat, joten pääsemme opettelemaan semmoisen käyttöä!

Päivästä muodostui pitkä ja kotona olimme vasta puoli seitsemän jälkeen. Onneksi enää huominen ja sen jälkeen pääsee levähtämään muutamaksi päiväksi.

Toivottavasti Suomessa kelit vielä kohdillaan ja muutenkin kaikilla asiat kunnossa. Me täällä elellään päivä ja viikko kerrallaan ja kirjoitellaan lisää kuulumisia taas sitten, kun jotain arjesta poikkeavaa tapahtuu. Siihen asti terkut Korean niemimaalta!

Kesäterveisin Olli ja Henna